Joskus tulee mietittyä pelkoa.
Ja sitä miten hukkasin pelon pelkäämisen eräällä iltakävelyllä, samaan aikaan kun aika pysähtyi ja ympärilläni avautui elävä nyt hetki.
Sattumalta huomasin, että tästä kappaleesta on olemassa lyhyempi versio ja musavideo.
Tiukat etenkin noi sanoitukset, ja sit sävellys, soitto, miksaus, editointi.
Just tässä jalkakipuun tramaleita popsiessa jotenkin hittas uudelleen tää, ei siis se pelko, vaan tän kappaleen inhorealismi ja rehellisyys ja tapa, millä se tavoittaa kysymyksen, johon voi vastata kolmella tavalla, joista minä tunnen vain kaksi, joista se yhteinen on ehdottomasti se, jonka olen taipuvainen valitsemaan. <3