IRC-Galleria

Kuuluu purojen solinaa, vaaleanpunaiset omenannuput puhkeamaisillaan, tuoksuu tuomet, vihertää valo vaahteranlehdissä ja lemmikit niiaavat sievästi siirtolapuutarhan viimeistelemättömissä nurkkapaikoissa.

On levottomia öitä, kuumia varpaita on luopumista vanhasta, eroaminen ja ehkä eniten palaamista takaisin sydämenpolulle ja katseen suuntaamista elämää kuhisevaan hetkeen ja antautumista sen autuaaseen seisahtuneisuuteen.

Odotan seikkailuja, odotan pähkinäpensaita, yöperhosia ja lepakoita.

Kevätauringossa kuivunut kestopäällyste ja menneistä syksyistä muistuttavat puoliksimaatuneet luurankolehdet sekä eräs mitättömän pieniä kappaleita selässään kantava pyörteinen tuulenvire toivat mieleeni pienen elämän jonka täyttää kaipaus, toinen kaupunki ja tyttö joka on minun. Tyttö jota en yllä itselleni poimimaan, sillä elämä tie on vienyt meitä ja maailma on kuljetanut hänet kaukaiseen paikkaan nimeltä vierashuone sydämessäni. Kirjahyllyn päälle laitettuun väljään puulaatikkoon korvaten siellä asuneet lapsuuden tsekkoslovakialaiset joulukoristeet höyhenten ja kellastuneiden sanomalehtien joukossa.