IRC-Galleria

"Elämä on kuin savuke; polta se filtteriin asti."

Entä, jos ei pysty enää polttamaan?
Otan kolme imua, yskin ja yökkäilen ja annan sen jollekin toiselle poltettavaksi?

Hahah, mitähän tästäkin vielä tulee.

Näin unta, missä esitettiin bändin kanssa tämä biisi.
Ei ollut käsillä aamulla (21.04.) mitään akustisia soittimia niin piti hyödyntää annettuja mahdollisuuksia: Logic auki ja läppärin näppiksellä pimputtelemaan. Kevyen pusertamisen jälkeen päässä aukesi jokin oven tapainen ja musiikki alkoi virrata samaa tahtia kuin välittävän olion kasvoilla kyyneleet. Ehkä tästä kuullaan vielä lisää toisessa muodossa.

https://soundcloud.com/jarful-o-jam/maperhead-united-states-of-dreaming

Huh, tätä tulikin odotettua.
Uusi rumpali, uusi meno, uusi biisi.
Ulkona vallitsevat keväiset sääolosuhteet sopivat yhteen Ducks and Drakes nimisen kappaleen kanssa:
Käy tsekkaa !
https://www.facebook.com/WhiteMagicWind?v=app_178091127385

Se tunne kun sä et halua niitä kaikkia partnereita sun ympärille
sä et halua niistä yhtään mitään
sä et halua sitä hyvää ideaa, josta kirjoittaa
sä et halua että se biisi tulee sun luokse


Se hetki kun avaat aistisi tälle mitä vapaudeksi nimitän,
se hetki kun hiljaa hyväksyt että näillä kaikilla asioilla on vapaus kulkea lävitsesi joka ikinen hetki, sinä olet vapaa kulkemaan niiden lomassa minne ikinä sydämessäsi haluat.

(kiitos avaruuskatti inspiksistä ja kuvasta jonka lainasin)

Kyseessä lienee eräs hyvin erityinen oja jonka kaksi töyrästä luo uoman jota pitkin yli silonneiden kivien kirkkain vesi virtaa ja jonka yläpuolella korkeat taivaat aukeavat.

Lämpimällä ja muutenkin suotuisalla säällä,
kun päivät ovat keskiössään,
tuulet tyvenessä eivätkä töyräät varjosta,
auringon säde saa veden hiljalleen haihtumaan,
siten ilman kosteudesta huokumaan,
jotta virrasta tiivistyisi niitä pienen pieniä pisaroita jotka yhä uudelleen yhteen liittyessään ikuisessa kierrossaan satavat töyräitä pitkin takaisin uomaan ja saaden sen silloin tällöin tulvimaan.

Kuule kun se solisee,
tunne ihollasi kuinka ilma haihtuen veteen uppoaa,
näe kuinka ilma haihtuu tuleen,
koe kuinka tuli syttyi valosta.

Tämä oja virtaa halki paikan nimeltä Rakkaus ja se on epäilemättä kukkaketojen reunustama.



Sinä huokaat;
"Voin vain kuvitella."

Voit, ja juuri siksi sinäkin olet siellä.
Löydät sinne kun aistit tunteen, joka tuntuu kuin ihollasi ilma laskeutuisi veteen,
näet kuinka liekki haihtuu ilmaan,
koet kuinka tuli syttyi valosta.

Yhtä paljon kuin sinä et ole siellä, sinä olet siellä, yhtä paljon kuin se olet sinä, se on tietoisuus,
tunteesi ja aikomuksesi peilautuvat siitä,
ajatuksesi sen taas hetkeksi puhkaisee.
Kuin elävässä tulessa huokuva piirrosanimaatio.

Mene sinne, ja hymyile kuolemalle niin elät ikuisesti ja hän seuraa hymyillen takanasi puuttumatta siihen.

Kuinka korkealle uskallat katsoa, kuinka paljon hyvää luulet kestäväsi?