Ja juuri siksi se tapahtui.
Juuri nyt, ainoassa hetkessä, joka on olemassa.
Kuin salamavalon välähdys keskellä luonnon muodotonta tyhjää alkupimeyttä.
Kaikki mikä oli, on ja tulee olemaan sekä se mikä voisi olla.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Navigoin autuaan tietämättömänä siitä,
tuossa kaiken mahdollisen meressä,
kuten kultakala kultavedessä;
kipinänä rakkauden ja iäisyyden tulessa.
Mahdollinen kuiskaillen kaikuu mielessä minne se ikinä kantaakaan; lopulta äärettömiin hiljaisuuksiin sekoittuen.
Mustaan multaan kurottuvat juuremme elämänpuutarhan kaikkea syleilevässä auringonpaisteessa.
Missä on muodotonta, mitätöntä ja tyhjää ja kuinka sinne pääsee?
Kodikas äärettömyys hämärän rajojen toisella puolella odottaa, kun luopuu halusta kontrolloida ja määritellä olemisensa rajoja.