IRC-Galleria

Tapahtui toisaalla:

Mies kävelee päätepysäkillä odottavaan linja-autoon ja kysyy kuljettajalta:

"Lähteex tää koht?"

Kuljettaja vastaa:

"En ole asunut Helsingissä kauan."

Mies astuu pois bussista päättäväisesti ja lähtee trenssitakki hillitysti askeleita rytmittäen ulkoiluttamaan salkkuaan, jossa kenties on salaisia dokumentteja, mutta luultavimminkin kirjastossa kopioituja asiakirjoja, ehkäpä kuitteja, joita hän tarkkana kunnollisena ihmisenä säilyttää kaiken varalta Mercantilen mapeissa pojan entiseen huoneeseen rakennetussa hyllyssä. Viikonloppuisin tuo mies saattaa sanoa vitsikkäästi vierailleen: "Ja kahvi tarjoillaan kirjastossa, olkaa hyvät."

Arvokas vaikutelma, ottaen huomioon, että nuo mapit hän on löytänyt roskalavalta, kun Mercantile muutti ja antoi tilaa liikkuvan poliisin toimitiloille.

Hänellä oli tuuria, sillä sade ei ollut turmellut niitä. Matriisikirjoitin ja kolme kiloa paperia. Nekin olisi pitänyt pelastaa.

Aurinko paisteli lämpimästi länsitöyrylle, jalkaudun maastopyörältä, avasin repun, otin sakset ja poimin yhdestä paikasta vuohenputkea ja ah niin salaattimaisen hyviä kultaisen ilta-auringon ravitsemia voikukan lehtiä. Vähän matkan päästä pussillinen peltokanankaalin ehyitä alalehtiä. Edes seisomatyössä vietetyn työpäivän jälkeinen voipuneisuus ei enää vaivannut.

Polkaisin hymyillen kotiin jättäen elävänä postikorttina mieleeni tuon pienen paratiisin arkisessa runsaudessaan, yhä tuntien jokaiselle aistille hehkuvan sen ympäröivän maa-ilman; taajamasta tuon symbolisesti erottaa pienet sillat ja tuo kutsuvasti soliseva lehtopuro. ❤