IRC-Galleria

Ratkaisen palapeliä.

Pala kerrallaan, jostain niitä löytyy.

Tule.
Mennään yhdessä etsimään.
Käännetään kivet, kiivetään puihin.
Riisutaan vaatteet sukelletaan kylmään veteen.
Ruskeaa vettä, on toisinaan vaikea nähdä.

Se mitä sanon, ei ole uutta.
Olen kuullut sen jo aiemmin.
Olen sanonut sen sinulle jo aiemmin.
Mutta vasta nyt, tässä hetkessä,
mieleni kohoaa kuplan lailla taivaalle.

Näin tänään sateenkaaren.
Ja ei, ei se ollut kaari. Se oli lohko.
Ja se oli poissa.
Ja ei, ei se harmittanut minua,
että sateen henki söi kaaren.
Olin saanut sen, kuvan itseeni.

Ei ihmisiä voi omistaa.
Ei hetkiä voi omistaa.
Ei sinua voi omistaa.
Ei minua voi omistaa.

Mutta toisinaan,
ymmärrän maailmankaikkeuden liikettä.

Olen osa sitä.
Ja minun sylini on avoinna.
Sinun tulla.
Ja ympyrä sulkeutuu.

Musta ja valkoinen maailma sekoittuvat.
Tuhat harmaata sävyä.

Kaikki oleva on tässä.