Jännittävää tänään on, että jotkin asiat loksahtavat paikoilleen.
Esimerkiksi saaret ja karikot.
Eikä siihen tarvita kuin yksi halpa cd-levy.
Hämeenlinnassa on rauhallista.
Viereisen talon pihaan on tullut puinen terassi, vihreä nurmikko ja pienen pieni uima-allas.
Pienien ihmisten pienen pieniä onnen osia.
Lepohetki ennen seuraavaa seikkailua.
Mitähän minusta tulee isona?
Maailma polttaa, sydäntä puristaa, kädet nyrkissä.
Kaupungit ovat pieniä, viidakko huutaa kulkemaan.
Antakaa aate ja usko, niin taistelen.
Antakaa symboli, johon kiteytyy kaikki elämisen arvoinen,
niin tatuoin sen iholleni.
Ehkä minusta tulee sotilas.
Tai yhtä hyvin kukkakauppias.
Olen niin väsynyt olemaan suvaitsevainen. Ja ymmärtäväinen. Olen väsynyt olemaan epäitsekäs. Olen väsynyt keskustelemaan ongelmista, olen väsynyt olemaan ulkopuolinen. Olen vasynyt rakastamaan kaikkia, mitä hyötyä siitäkin sitten on.
Haluan kontata maassa, naama mudassa, kynnet verillä.
Tuokaa minulle noitarumpu, kutsun henget koolle.
Olen väsynyt kuulemaan, ettei henkiä ole.
Ja sekin suututtaa minua.
Ja rasia kalliita vadelmia.