Taas tänään mietin.
Kun tuossa hetken makasin.
Ihmisiä.
Kuinka jokaisesta jälki jää.
Sydämeen tulla, vierellä kävellä.
Hetken nauraa ja kenties itkeä.
Ottaa kädestä.
Juosta ja ihmetellä.
Jakaa ja olla läsnä.
Kuunnella.
Sitten seuraavana päivänä.
Poissa.
Ja aina uudelleen.
Osa minusta katoaa.
Ja muru sinusta jää.
_____________________________________________
Tämä tekee minut toisinaan niin onnelliseksi ja toisaalta tavattoman surulliseksi.
Elämä.