IRC-Galleria

Kirkkoon kävellessä rupesi kaikki tuntumaan niin kamalan konkreettiselta, aiemmin elämä on ollut pääosin sitä voileipäkakkua ja piirakkaa, vesilaseja, pöytäliinoja, paikkakortteja.

Tällä kertaa seisottiin kirkon käytävällä, se oli paljon pelottavampi käytävä kuin yleensä kun tietää että sitä pitää kohta kävellä. Siinä sitten yritettiin huumorin varjolla hihitellä asioita, taivasteltiin kirkkoa ja mietittiin virsiä. Sisään käveli kanttori, joka kysyi kauniisti olemmeko jo valmiita. Tämä kiipesi lehterille ja alkoi soittaa.

Ilmeisesti meidän kirkossamme on Helsingin parhaat urut ja kyllä ne soikin komeasti. Pitää yrittää pitää sitä pokkaa, minulla on tapana herkistyä kovasti kun joku on hienoa, hauskaa tai surullista. Urkumusiikki kirkossa on kaikkea tätä, mahtipontista, loistavaa, elämää suurempaa. Ja vaan minua varten.

Mutta on se omituista.

Enää päivä.

Hoffification
Hoffalicious
Hoffinity
Hoffonics
Hoffitute
Hoffifide
Hofftastic
Hoffinistic
Hoffy
Hoffish
Hoffumor
Hofftacular
Hoffabulous
I Hoff Therefore I am
To Hoff or not to Hoff
Hoffify
Hoffless
May The Hoff Be With You
It Is A Facehoff
Ferris Buellers Day Hoff
The Hoffinator
Raise The Hoffiscope

:: LOL

Kuinkas tämän päivän kävikään:

Klo 12:00 Sängyn pohjalta kuuluu "emmää jaksa" noin 10. torkun kohdalla.
-> suihq
13:00 autoon ja keskustaan.
14:00 korsetin ja puvun testaus, korsetti jäi päälle, puku otettiin mukaan.
15:00-17:30 Kauppailua ja kulkemista. Torment. Korsetti sai tosi heikoksi olon kun menikin vähän myöhempään eikä sitä saanut missään pois.
17:30-18:40 Puvun luovutus
19:30 istumme kotona pöydän ääressä voipuneina, syömme ruokaa
19:50 Aikataulun järjestämistä
20:30 Istumajärjestyksen rakentamista
22:40 istumajärjestyksen puhtaaksi piirtäminen
23:05 Blogitekstien kerääminen tekstimuotoon
01:15 Aikataulun puhtaaksi kirjoittaminen ja lähettäminen sähköpostitse
01:20 Kissojen ruokkiminen
01:30 Väsymys, ensimmäinen vapaa hetki.

..ja mitä teen? Blogaan Galtsuun miten hankalaa tämä kaikki on.

Ilmeisesti kaikki stressaa näistä häistä ..paitsi minä, toistaiseksi.
Mua vaan ärsyttää kun pitää tehdä ne tyhmätkin jutut mitä ei haluais.

Mut olen mä vähän vahingoniloinen .. ja sit pahoillani .. ja sit vahingoniloinen .. ja pahoillani.

..nukkunut viimeiset kolme päivää.

Ei mitenkään tehokkain fiilis.

Häät ovat neljän päivän päästä.

http://www.uneton48.com/

Melko hieno idea, minä ainakin odotan vesi kielellä mitä Suomen parhaimmisto saa aikaan.

Mies on ollut menossa jo noin 13 tuntia.

Mitähän tarinoita sillä on kerrottavanaan kun se palaa.

Olen ollut lomalla kaksi päivää ja jo nyt olen täysin rappiolla.

M. Night Shyamalanilla on kaava.
Sen nimi on: paljon, enemmän, liikaa.

Kuudes Aisti oli hyvä. Siinä oli paljon.
Unbreakable Särkymätön oli ehkä parempi, siinä oli enemmän.
Signs oli hieman liikaa.

Teoriani tälle on että kun Shyamalan teki Kuudetta aistia, tällä oli vapaus toteuttaa itseään. Vielä Unbreakablen aikana yleisö loi vain hieman paineita, mutta kun niin Kuudes Aisti kuin Unbreakablekin löi läpi, ohjaajalle muodostui paineita viihdyttää yleisöään ja Signs floppasi edeltäjiinsä verrattuna.

Tämän jälkeen paineet olivat taas poissa ja Shyamalan pystyi vapaasti luomaan uusia teoksia.

The Village oli jälleen hyvä ja siinä oli paljon.
Lady In The Water oli superhyvä, siinä oli enemmän.
The Happening sisälsi taas hieman liikaa, liikaa paineita viihdyttävyydestä, ehkä aikataulusta (tuli tunne että ehkä ohjaaja oli hätäillyt jossain asioissa).

Odotan siitä huolimatta vesi kielellä seuraavaa Shyamalania.

Lisäkysymys, missä kohdin kutakin elokuvaa näet Shyamalanin ja tarkalleen missä roolissa?

Kirjoita alle kolme tarinaa siitä, kun koit jotain ensi kerran. Kyseessä voi olla vaikka ensimmäinen sana, ensimmäinen kerta kun ajoit pyörällä tai mikä nyt on jäänyt mieleen.

Omat kolme tarinaani:

1. Ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäni elokuva oli Disneyn Tuhkimo. Muistan miten valtava ja pimeä se sali oli ja kuinka uskomattoman hienoa oli istua siellä katsomassa. Olin varmaan vain jotain muutaman vuoden ikäinen mutta muisto on jäänyt mieleen vahvana.

2. Ensimmäinen kahvikupilliseni oli melko karmean makuinen, mutta kun hoksasin lisätä siihen joukkoon maitoa, innostuin ja join kahvia kerralla melkein kaksi litraa. Opin sinä iltana kofeiinin vaarat sekä unettomuuden. Olen osannut varoa siitä lähtien.

3. Ensimmäinen suklaakarkkini oli puolivuotiaana lahjaksi saatu joulupukkisuklaa. Suklaa suli tahmakäsissäni ja vuorasin koko kasvoni suklaalla, lopulta sitä oli kaikkialla. Isä oli saanut juuri lahjaksi komean valkoisen villapaidan ja piti minua vähintään metrin päässä, etten sotkisi uutta paitaa suklaaseen. :D

Tuosta suklaajutusta onkin sitten saanut kuulla.

Kerro sinä minulle omat kolme juttuasi. :) <3

Jos olet tuntematon mutta haluat silti jakaa omat tarinasi, käy huikkaamassa tähän kirjoituksen alle niin osaan käydä lukemassa. :)