Tuntuu hassulta, kun ei ole ihan hirveästi mikään ahdistanut eilis aamun jälkeen. Asiaa on auttanut se, että olen voinut puhua ahdistuksistani ystävilleni. Sekään ei ole itsestäänselvyys, että osaisin keroa muille tuntemuksistani.
Eilen pääsin halkomaan puita kirveellä. Rakot käsissä, mutta se touhu kyllä piristää aina päivää! Ja sitten vielä iltalenkki yhden ystävän kanssa ja sen jälkeen teetä ja sympatiaa. Sitten olisikin ollut hyvä menää nukkumaan.
Mutta uni ei tullut. Tajusin nousseeni liian korkealle ja päätin pudota. Nyt se oli vielä mahdollista ilman pahoja vammoja. Sattui, mutta parempi näin.