IRC-Galleria

Hui! tuon ikälaskurin mukaan olen jo 26 vee, vaikka oikeasti on vielä kaksi päivää armon aikaa. Ahdistaa olla näin vanha kun ei ole saanut elämäsään mitään aikaiseksi eikä jatkokaan näytä hyvältä. Olin kasannut tälle kesälle paljon odotuksia, mutta mikään niistä ei näytä toteutuvan. Tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi, vain olen ja hengailen. Elän "sitkun" elämää enkä osaa tarttua hetkeen. Tai en uskalla.

Olen siirtynyt töihin Vuokattiin. Tämä viikko on mennyt talon tavoille opetellessa ja leirillä hengaillessa. Hyvin monenlaista olen päässyt tekemään ja jo useasti ylittänyt itseni. Päätinkin, että seuraavan kerran kun joku minua pyytää jotain tekemään, en ensimmäisenä vastaa "en osaa, pysty, kykene".

Sisällä on möykky. En pääse siitä eroon. Siihen liittyy paljon asioita ja välillä se kasvaa ja paisuu. Välillä taas saan sen kutistettua melkein olemattomiin.
Pelkään viikonloppua, sillä en ole varma osaanko toimia oikein. Tai osaanko asennoitua oikein. Olen yrittänyt tsempata itseäni, mutta pelkään silti, että en selviä ilman itkuraivaria. Itkeminen nyt sinänsä ei haittaa mitään, mutta toivoisin pystyväni tekemään sen ihan yksityisesti.

Kävin äsken tuossa vaaralla. Oli ihana kävellä sinne ja nauttia maisemista. Kunnon lenkki tekee aina hyvää! Saa vähän selvitellä itsekseen ajatuksia. Hassua olla taas täällä. Tunnen toisaalta olevani kotona, mutta toisaalta taas en. En ole oikein mistään kotoisin. Olen syntyperäinen savolainen, joka kokee olevansa kainuulainen ja asuu virallisesti etelässä ja sisällä on taivaskaipuu. Ota minusta sitten selvää! Siis olen kai sittenkin savolainen ;)