luulempa että mulla on tietyt asiat jäänyt tekemättä sillon kun ne olis ollu hyvä tehdä, jos niitä nyt on ihan pakko tehdä. käytökseni on ajoittain tietyssä olotilassa erittäin naurettavaa, typerää, rasittavaa jolloin annan itsestäni lapsellisen kuvan. toivon todella että kasvan tämän vaiheen yli enkä joudu toteamaan että se on osa mun luonnetta. voi olla että asia korjaantuisi silläkin, että yritän ajatella asiaa vähän enemmän kuin sekunnin ennen kuin päätän ryhtyä siihen. mä en käytännössä harkitse ikinä asioita. päätän suin päin että kyllä tai ei ja se siitä. ja kun tuohon lisätään se että joskus innostun liian helposti, en ajattele ollenkaan mitä sen jälkeen tapahtuu, saan "loistavia" ideoita ja mistään seurauksista en pahemmin välitä -vasta kun jälkikäteen.
huh. olisin ahkeran ja luovan korjausmiehen unelma, koska musta löytyy niin paljon korjattavaa. (luova sen takia että mulle ei löydy käyttöohjeita)