IRC-Galleria

mietin tänään että mikä siinä on että kun loppupeleissä kaikki mun tekemiset on vapaaehtoista, eikä kukaan voi pakottaa mua mihinkään, niin miksi musta tuntuu niin usein että mun on pakko tehdä kuitenkin kaikkea. pakko. pakko. hirveä sana. jos mä en ajattelis kaikesta että "on pakko", olisko se helpompaa? sujuisko arki niin että ei tarvi aina käydä sitä samaa tappelua ollakko vai eikö olla tai mennäkkö vai eikö mennä tms. jos mä vaan otan keittiöstä veitsen ja tapan pakko-sanan ja alan käyttää sen sijaan vaikka pitäisi-sanaa. koska totuus on että mun pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta mun ei ole pakko tehdä yhtään mitään.

toiseksi mun on ikävä viime syksyä, vaikka en ikinä haluaisikaan mennä ajassa taaksepäin, mun on jokatapauksessa ikävä syksyä. ei vuodenaikana. ihan muuten vaan.