IRC-Galleria

no huh, alko taas päivä hyvin. eka nukuin tunnin pommiin, heräsin ihan kauheessa krapulassa (hedari!) eikä mulla ollu ees aamuröökii. sit mä pakkasin ihan saatanan nopeesti, unohdin puolet vaatteista enkä ehtiny ees syödä. säntäsin ulos ovesta, ja pihal tajusin unohtaneeni pyyhkeen. juoksin takas himaan ja yritin uudellee päästä bussipysäkille asti. no, puolessa matkassa tajusin, et vituuu fine, passi unohtu, ja ei kun taas takas himaan hakee sitä. bussi tuli onneks minuutti sen jälkee ku olin päässy pysäkille.

columbuksel venailin anttii hetken, se haki mulle normin ku maxin oisin saanu jos mul olis ollu kakskyt senttii enemmän (löysin laukust myöhemmin 50cent kolikon…), missasin metron ja jouduin odottaa kymmenen minsaa seuraavaa. kauheitten kantamusten kans sit metromatkan jälkee juoksin kasikutosee ja just ku pääsin sisää, kello oli 11:12 ja bussi lähti liikkuu. oli ihan sekunneista kyse et ehdin.

sandikan portil näytin passin sotilaspoliisille, mut se ei löytäny mun nimee listoista, koska mua ei oltu ilmotettu portille ollenkaa. kaunista. meitsi heitettii ulos bussista ja kello näytti, et mulla oli kymmenen minuuttii aikaa selviytyy satamaan. se matka kestää kävellen joku 15-20 minuuttii. olin jälleen ihan sillee et vittu jes, mitä seuraavaks ja meinasin tirauttaa kyyneliiki siinä ku vitutti kiire ja kaikki niin paljo, ja varsinki se darra! dramaattista.

astelin vittuuntuneena koppiin ja selitin jolleki virkanaiselle ongelmani. se otti mun passin, soitti puolfaijalle ja sain luvan mennä sandikaan ihan portista sisään, jes. seuraava ongelma oli tosiaan se aika ja se, miten pääsen lauttaan todella nopeesti. ei ollu varaa missaa hetkeekää ku uutta paattii ei tulis ku vast illalla ja täst hommast oli jo sovittu. se nainen sit ehdotti et ”ota toi mun pyörä, ajele sinne ja jätä rantsuu, haen sen hetken pääst sieltä.” muuten ihan saatanan hyvä, mut emmä voi ajaa pyöräl, varsinkaa darras ja stressaantuneena, syynä tähän on sairaus joka tosiaan deletoi pyöräilyn mahdollisuuden. GREAT. nainen totes että no vittu, mä soitan taas puhelun. koht se tuli takas ja sano, et saan kahen minuutin päästä kyydin laiturille. jes.

pojat tuli, kysy oonko menos saaree ja ottivat kyytiin. opastin nää sotapojat laiturille ku ne oli maavoimissa ni eivät tienneet mistä lähtee saaren paatti. kiitin poikii ja juoksin jurmoon. sain ainaki ihan saatanan kovan kyydin saareen, oli ihan törkeen siistii olla pitkäst aikaa jurmossa. jousavat penkit ja vähäpomppunen matka, taitettiin siin kahenkyt minsan matka merel viidessä minuutissa. ja taas oli sotalapset innoissaan ku oli vaalee tyttö seurana. huoh, miehet.

loppujen lopuks siis kaikki meni ihan hyvin, mut mietin koko ajan et mitähän vielä. oli niin puuduttava, kiireine ja vittumaine matka et ei mitään rajaa. tän kaiken siis onnistuin tekee alle tunnissa, mut oli kyl aika semi kortillaki koko ajan. kaikki meni viime tinkaan. mut perkele, mähän ehdin ! oli vähän helmi päästä syömään ja vetää särkylääkkeit.

ens yön nukun tosi hyvin enkä anna minkää häiritä. onhan se hämärää ku ei oo muru vieres, mut pakko kestää. ei tätä pitkään jatku, koht pääsee takas kainaloon. mmm <3 ja jos juon ton kiljun lopun ni ainaki tulee uni, viimeistään sillä. toi mun nainen teki kyl tosi hyvät kiljut, voin kertoo ! ei mitään valittamista, se jopa maistuu ihan hyvältä vaik on vesipohjasta. haha, siin on mulle viinankeittelijä :>> 06.07.2009 <3