taas kotona ja alemmuuskompleksi kaikesta. mun pitäis tehdä jotain, harrastaa jotain, mennä jonnekin, saavuttaa jotain. mikään ei näköjään kelpaa. huooh. no, eiköhän tämä tästä näinä vuosina, tai ainaki toivottavasti. ei vaan oo mitään, mistä pitää kiinni. tai ei täällä, hämeessä on rakas. siitä voi pitää kiinni. mut konkreettisesti ei tällä hetkellä. yyh.
oon lihava mut sä oot ruma ja mä voin laihtua.
jos saisin aikaan ees sellasta.