IRC-Galleria

tosi frenditkin
ne oli vaan
kuvitelmaa

Yksikin pieni loukkaus saattaa saada olosi tuntumaan paskalta.

Loukkaa siis minua, miten vain tahansa, vaikkapa siitä, että kengännauhani ovat rumat. Sitten laita tämä omaan päiväkirjaasi. Ja kun saat kommentteja, laita tämä merkintä muistiin. Kun olet hyvällä tuulella, mene vain katsomaan tätä merkintää ja se muistuttaa, kuinka persläpi oikeasti oletkaan.

hukkuvalla tarjolla, hyväksikäyttäviä käsiä
avunantajiksi naamioituvia
rikkinäisyyttä tartuttavia
syyn seurauksia
istutettuja siemeniä
loppumattomia kehiä
perässä juoksevia eläimiä
mitä mieltä Jumala ois
nousen pois ruudukosta
mielen armoilta sattumanvarasta
kato ku raahaan, paskani valoon
tässä ympyrässä on niin paljon keskeneräistä
matkalla jo sinänsä, olen päämäärässäni

en uskonu
nyt uskon
raukka
aina kantapään kautta
heitän itseni hoitoon
pistäkää mut kuntoon

taas itken palatessa
se oli harhaa mut tuntu niin mahtavalta

yksin ku oisin ollu koko elämäni sinkku.

"ei oo parempaa seuraa ku oma seura
just niin ja nimenomaan
mä vannon omaan kivaan nimeen kivenkovaa"

1. Ihaa, aina yhtä lamaantunut, hitaat reaktiot ilmeellisten motivaatioiden puute - kannabis
2. Nasu, pelkää kaikkea ja luulee koko ajan että sitä seurataan - sienet
3. Kani, tunkee nenäsä aina joka paikkaan ja aina tarvitsemassa jotain - kokaiini
4. Tiikeri, ei voi olla hetkeäkään rauhassa, pomppii aina edes takas eikä väsy koskaan - amfetamiini
5. Risto reipas, pystyy puhua eläimille ja leluille - hallusinogeenit
6. Nalle puh, tykkää makeasta ja omaa laajan kekseliään fantasian - LSD
7. Pöllö, aina paikalla kun sitä tarvitaan ja aina auttamassa jos jollain on "ongelmia" - diileri

asd.

U
N
E
L
M
A
T

O
L
I
K
I

V
A
A

U
N
E
L
M
I
A

no huh, alko taas päivä hyvin. eka nukuin tunnin pommiin, heräsin ihan kauheessa krapulassa (hedari!) eikä mulla ollu ees aamuröökii. sit mä pakkasin ihan saatanan nopeesti, unohdin puolet vaatteista enkä ehtiny ees syödä. säntäsin ulos ovesta, ja pihal tajusin unohtaneeni pyyhkeen. juoksin takas himaan ja yritin uudellee päästä bussipysäkille asti. no, puolessa matkassa tajusin, et vituuu fine, passi unohtu, ja ei kun taas takas himaan hakee sitä. bussi tuli onneks minuutti sen jälkee ku olin päässy pysäkille.

columbuksel venailin anttii hetken, se haki mulle normin ku maxin oisin saanu jos mul olis ollu kakskyt senttii enemmän (löysin laukust myöhemmin 50cent kolikon…), missasin metron ja jouduin odottaa kymmenen minsaa seuraavaa. kauheitten kantamusten kans sit metromatkan jälkee juoksin kasikutosee ja just ku pääsin sisää, kello oli 11:12 ja bussi lähti liikkuu. oli ihan sekunneista kyse et ehdin.

sandikan portil näytin passin sotilaspoliisille, mut se ei löytäny mun nimee listoista, koska mua ei oltu ilmotettu portille ollenkaa. kaunista. meitsi heitettii ulos bussista ja kello näytti, et mulla oli kymmenen minuuttii aikaa selviytyy satamaan. se matka kestää kävellen joku 15-20 minuuttii. olin jälleen ihan sillee et vittu jes, mitä seuraavaks ja meinasin tirauttaa kyyneliiki siinä ku vitutti kiire ja kaikki niin paljo, ja varsinki se darra! dramaattista.

astelin vittuuntuneena koppiin ja selitin jolleki virkanaiselle ongelmani. se otti mun passin, soitti puolfaijalle ja sain luvan mennä sandikaan ihan portista sisään, jes. seuraava ongelma oli tosiaan se aika ja se, miten pääsen lauttaan todella nopeesti. ei ollu varaa missaa hetkeekää ku uutta paattii ei tulis ku vast illalla ja täst hommast oli jo sovittu. se nainen sit ehdotti et ”ota toi mun pyörä, ajele sinne ja jätä rantsuu, haen sen hetken pääst sieltä.” muuten ihan saatanan hyvä, mut emmä voi ajaa pyöräl, varsinkaa darras ja stressaantuneena, syynä tähän on sairaus joka tosiaan deletoi pyöräilyn mahdollisuuden. GREAT. nainen totes että no vittu, mä soitan taas puhelun. koht se tuli takas ja sano, et saan kahen minuutin päästä kyydin laiturille. jes.

pojat tuli, kysy oonko menos saaree ja ottivat kyytiin. opastin nää sotapojat laiturille ku ne oli maavoimissa ni eivät tienneet mistä lähtee saaren paatti. kiitin poikii ja juoksin jurmoon. sain ainaki ihan saatanan kovan kyydin saareen, oli ihan törkeen siistii olla pitkäst aikaa jurmossa. jousavat penkit ja vähäpomppunen matka, taitettiin siin kahenkyt minsan matka merel viidessä minuutissa. ja taas oli sotalapset innoissaan ku oli vaalee tyttö seurana. huoh, miehet.

loppujen lopuks siis kaikki meni ihan hyvin, mut mietin koko ajan et mitähän vielä. oli niin puuduttava, kiireine ja vittumaine matka et ei mitään rajaa. tän kaiken siis onnistuin tekee alle tunnissa, mut oli kyl aika semi kortillaki koko ajan. kaikki meni viime tinkaan. mut perkele, mähän ehdin ! oli vähän helmi päästä syömään ja vetää särkylääkkeit.

ens yön nukun tosi hyvin enkä anna minkää häiritä. onhan se hämärää ku ei oo muru vieres, mut pakko kestää. ei tätä pitkään jatku, koht pääsee takas kainaloon. mmm <3 ja jos juon ton kiljun lopun ni ainaki tulee uni, viimeistään sillä. toi mun nainen teki kyl tosi hyvät kiljut, voin kertoo ! ei mitään valittamista, se jopa maistuu ihan hyvältä vaik on vesipohjasta. haha, siin on mulle viinankeittelijä :>> 06.07.2009 <3

: DD