IRC-Galleria

mä en haluu muut ku löytää onnen vaan
mis on vika mähän synnyin onnelaan
eikä tiedä yhtää mistä onnen saa
tuntuu etten olis olemas ollenkaa...

oon pahoillani etten mäkään aina jaksa
oon pahoillani etten oo tarpeeks vahva
oon pahoillani että mullakin on vaikeet
oon pahoillani että munkin pitää purkaa paineet

ei mitään mitä pelkää
Mikään ei tunnu enää miltään
ei tunnu enää miltään

Vika on mussa kyllä mä sen käsitän
Joskus mietin mitä mulle on tapahtunu






mä haluun silmät kiinni pitää mul ei ole enään mitää
mikää ei tunnu enää miltää ei tunnu enää miltään..

Tää Ei oo
Itsemurha kirje...

tai en oo varma...

mä vaan en löydä tälle elämälle sanoja...

Kävelen poispäin täält,
ei kaikkia kuoppia voi väistää...

(Hyvää iltaa Gloria Seuraavaan biisiin vaan meitsil on kyl vähä heikko happi tuntuu et mä tukehdun mut ei se mitää jos mä meen siniseks soittakaa 911 porukat itkee messis nyt... nyt mä toivon et kaikki lyö kädet yhteen)

Br:

Ei mitään mitä voittaa mut paljon mitä menettää
Ei mun laiffi ollu sitä peltsiketkuu enempää
jossa et oo valmis älä ryhdy mun koittajaks
mä en tuu luovuttaa oon syntyny voittajaks
liian monta kertaa siteet on katkastu
liian monta kertaa tääl on koniihaslattu
tää on mun tarinani jonka tulin viskoo
verisii kyyneleit ku seinät kaatuu niskaa
se repii palasiks ja sydäntä koskettaa
nielen sun sanasi mut pakotan sut oksentaa
hyvinvointivaltio vitun kaukan siitä
niinku mäklee sano ''välil ei sanat riitä''
laiffi ei oo helppoo ei millää vitun tavalla
ala-aste iäs penskat henkisesti hajalla
dallannu mantereit ympäri suomen maan
löytäny sällei jonka puolest valmis kuolemaan
astu mun kenkiin täs kovempiki murtuu
elä päivä mun elämää ja sano miltä tuntuu..
kävele mun tietäni kävele mun kanssani
kato mun silmil kato mun maailmaa tarkasti
hengitä mun keuhkoil mieti mun aivoilla
haista mun sieraimil nosta mut kaivosta
kosketa mun sormilla kosketa taivasta
nauti mun puolesta tää on pala taivasta...

(wadap glooria onks täällä kova meno tänään
käsii vaan yhteen seuraavaksi tulee intressi joensuun
omapoika nykyään ylöjärveltä enne joensuust siis ylöjärveltä)

Intressi:
Tallannu 20 vuotta elämäni polulla
tässä teille 16 lainii elämäni lorusta
mies kasvanu pojusta pienestä
ei enää äitii vierestä on
saanu esteit tiellensä
aika kuluu nesteitä niellessä katkaisee seinii
yks harvoista asioista joita meiltä ei kielletä
ei mikään pielessä silti taivas tippumas niskaan
välist kysyn itseltäni ''mitävittua hiljaa''
mitävittua palat yhteen liimasin en nää kokonaisuutta
mun sielunsilmät tarvii piilarin hatarasti piirrän
ilmaan mun ääriviivani oonks liian hyvä ihminen
ku joskus säälin liikaakin ihmisiä joita en ees tunne mitenkää
pummeja nistejä kaikkei joiden ote rupes lipeemään elämä kipeyttää
joensuu iiteemään lupasin 16 lainii siihen jään
astu mun kenkiin täs kovempiki murtuu
elä päivä mun elämää ja sano miltä tuntuu..
kävele mun tietäni kävele mun kanssani
kato mun silmil kato mun maailmaa tarkasti
hengitä mun keuhkoil mieti mun aivoilla
haista mun sieraimil nosta mut kaivosta
mun sormilla kosketa taivasta
tää on pala taivasta...

(kiitos se oli siinä pistäkää vaan seuraavaa träkkii jos vielä mäklee heittäis oman versen ai niin sori pistä biitti alusta välil käy näin tää on tää lähimuisti korjataa vaa eka verse ei se mitää heitä mäklee eka verse ezekiel mäkboi motherfuckers (mäkboooooi) )

Ezekiel MäkBoi:

Moni sanoo et elämä on hankalaa
hankala sanoo mut se on hankalaa
tavallaan ku sanavalta sana sanalta satuttaa
mä tunsin jäbii joiden tarvinu maatua
huonoa laatua elämä se on monilla
vaikka käy kovilla sitä paikata konilla
kuuntele mun ääntä pää käännä samaa aikaa
loppujen lopuks on tarkotus lähtee samaan paikkaan
ei vaadi aikaa se on välillä vaan kohtalo talvella on pimee
mut kohta tulee taas valo en räppää siit mitä mulle olis käyny
mun elämä on reilas mut pitäs ryhdistäytyy ku asioita pukkaa tulee vaan eteen pitäs läpästä esteet minkäs sille teet ku kaikki ei mee oman mielen mukaan te te te tervetuloo mukaan.

Istun jo varmaan toista tuntia paikallaan
kelaillen sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan
sun kuva mun kädes, painan sen rintaani vasten
tiputan kyyneleen, ja kuvan pöydälle lasken

taas kerran, en mä kauaa tätä jaksa
sä kysyt multa miksen matkaani vaan jatka
se ei oo niin helppoa, ei todellakaan
palaan sisään yksin, helpompaa olis sun matkas
vituttaa pyörii päiväst toiseen täs samas paskas
kelaten et mikä tän kaiken lopulta ratkas

avaan uuden oven ja katson pihalle
nään sut siinä, se saa mun ihon kananlihalle
sä et sano mitää, mä en sano mitään,
tunnet tän talon, haluutko tulla viel sisään?

meil yhteisii hetkii jo monien vuosien takaa
nää teinivuodet, koettu ja kasvettu yhdes
toistemme kyljes ollaan kasvettu yhteen

tää on mun tapasta kertoo ettei se oo salasta
en enää mitää kalasta, sä oot mulle parasta

en voi sua omii mut ku tuut koputtaa ovii
niin takaan että oon vastas avaamas sen oven
ku tuut täyttää mun sydämestä sen loven
mikä siihe jäi sillon ku lähdit
sit mennää siit ovest pihalle katselee tähtii
me ei enää pelätä mitää, meidän ote pitää
voin oven rauhas sulkee, en päästä muita sisään

enkä löydä enää mihinkään nyt kun oot poissa...

Tulevaisuutta, pystyy aika, useinkaa muuttaa
Mutta mitä jos syntyy vailla tulevaisuutta
On vaan menneisyys, mikä vetää pinnan al
Eikä jää ketää, tai mikää enää rinnan al
Pilvin pimein tuskaa, värjää pilvii mustaks
Elämä ei oo ruusuil tanssimist vaa piikkipuskas
Takaolalle se tapahtu pojalle jolla ei
Ollu voimii ottaa sitä omalle kohalle
Kukkulan pääl pienes hirsimökis
Mis isin binitölkist tuliki spliffistögis
Entinen insinööri nykyne pennitön lurjus
Jonka elämä on maailmalle vaa henkilötunnus
Faija tekee painajaista pojan päivistä
Mut yöllä unensyövereissä poika näkee oman äitinsä
Näis kuvis äiti elää kunnes poika herää
Lopult jäljel on enää kuvat arkust mitkä kerää tomuu

Mä nään tunnelin päässä valoo
Mut tunneli on pitkä
Ja ääni mun päässä sanoo
Se sanoo: luovuta, luovuta, luovuta
Päätän kuitenkin päästä pakoon
Ääntä mun päässä mut valo
Tunnelin päässä katoo
Se katoo, luovuta, luovuta, luovuta

Sinä päivänä ku mutsi pääty ruumisarkkuun
On surun lisäks pojalle jääny suuri vastuu
Jonki loppu aina jonki uusi alku
Ikkunasta näkee kukat ristillä joihi tuuli tarttuu
Faija vetää verhot kii, käskee tekee kotitöitä
Mut se ei oo syy miks poika on valvonu monii öitä
Faija näyttää mis on kaapin paikka
Ja poika menee faijaa piiloo, kaappiin aina
Ja päättää "Mä oon viikon kaapis vaikka
Ei se löydä mua ku ei se siivoo kaappii lainkaa
Se on laiska, tää kaappi on mun maailma ilma faijaa"
Poika käpertyy mutsin vanhaa villapaitaa
Laittaa silmät kii ku, silmät puhuu ummessa
Eikä poika nää mutsii missää muus ku unessa
Mut ei tällä kertaa
Nyt painajaisis riehuu faija jol ei oo tunteit pätkän vertaa

Mä nään tunnelin päässä valoo
Mut tunneli on pitkä
Ja ääni mun päässä sanoo
Se sanoo: luovuta, luovuta, luovuta
Päätän kuitenkin päästä pakoon
Ääntä mun päässä mut valo
Tunnelin päässä katoo
Se katoo, luovuta, luovuta, luovuta

Poika säästyy väkivallan piinalt
Yhtä harvoin ku isä välttyy väkivahvalt viinalt
Ei oo ihme ettei poika pidä hänestä
Ku isä ei pitäny ikän kädestä, vaan anto isän kädestä
Kävellessä portaita jää poika paikallee
Ku tajuu, että ei oo portakoita taivaasee
Siel on mutsi jonka lisäksi
Paikka mulle muttei hirviölle jota isäksi, kutsutaan
Kello pysähtyy, aika mennä nukkumaan
Syvään uneen minne ei faija enää tuu mukaa
Matka faijan lääkekaapille
Siel on lippu höyhensaarille
Tarinalle käänne traaginen
Unihiekkaa, millä pääsee paatille
Mikä vie paikkaa mikä on lähes maaginen
Poika painaa pään äidin haudalle
Eikä päätä nosta, enää koskaa
Rakas äiti, nähdään kohta

Mä nään tunnelin päässä valoo
Mut tunneli on pitkä
Ja ääni mun päässä sanoo
Se sanoo: luovuta, luovuta, luovuta
Päätän kuitenkin päästä pakoon
Ääntä mun päässä mut valo
Tunnelin päässä katoo
Se katoo, luovuta, luovuta, luovuta