IRC-Galleria

Björn Wahlroos on mies joka kuvaa valtaa johon on niin vaikea luottaa. Björn oli äärimmäisen jyrkkä ja radikaali nuorisotaistolaisjohtaja. Sitten hän pääsi businekseen ja hänestä on tullut mitä jyrkin ja sydämettömin suurkapitalisti. Uskon, että Björn Wahlroos on ihminen joka olisi kuulunut eliittiin myös jos joidenkin pöpien taistolaisten (kuten Björn) märkä uni olisi toteutunut ja Suomi olisi liitetty Neuvostoliittoon.

Dokumetissa entinen itäsaksalainen seniorikansalainen kertoi nähneensä kommunistipuolueen toimistolla ne samat tyypit jotka olivat miehittäneen vielä vähän aiemmin paikallista natsitoimistoa. "Ei kiitos.", hän totesi, ei enää uudestaan heidän kelkkaansa.

Olavi Paavolainen kuvaa päiväkirjassaan upseeritoveriensa tuntoja kun Neuvostoliiton voitto, valta ja hegemonia on juuri astunut realiteetiksi. Tiukimmat suursuomalaiset ryssä- ja kommarivihaajat tekivät 100% kelkankäännöksen ja alkoivat varmistella asemiaan uuden vallan paikoilla. Se oli täydellinen mielenmuutos yhdessä yössä. Nämä miehet muuttuivat osaksi jotain mistä vihjaaminen vielä hetkeä aiemmin olisi ollut maanpetturuutta.

Paavolaisen ja Wehrmachtin kapteeni Wilm Hoosefeltin päiväkirjat tarjoavat lisää otoksia kunniakkaasta toiminnasta puolueiden nojatuolisoturien toimesta. Sadat ja sadat nuoret miehet jotka kuuluivat AKS:sään (AKS ei ollut puolue vaan järjestö ja jatkosodan henkinen aisankannattaja) tai natsipuolueeseen kävivät sotaansa turvallisesti kotirintamalta, samalla kun toiset kuolivat heidän aatteidensa puolesta. Näillä etuoikeutetuilla oli sodan aikana kaikki inhimillisesti toivottavat ylellisyydet, samalla kun kansa kohtasi vihollisen rintamalla.

Olen kyynillistynyt poliitikkojen suhteen. Näen heidän enemmistönsä ihmisinä joita ajaa egomania ja itsensä ja / tai puolueensa etu, ja valta.