IRC-Galleria

Päätin aloittaa muutoin hilpeän eilisillan jo lähes elävän legendan mainetta nauttivan Andrzei Wajdan Katyn-elokuvalla (joka esitettiin nyt Suomessa tietääkseni vasta toista kertaa). Tasan kaksituntinen ja vanhahtavaan tyyliin kuvattu puolalaiselokuva on suorastaan piinaavan voimakas katselukokemus joka ei armahda katsojaa brutaaleimmiltakaan yksityiskohdilta. Elokuvan väkivalta näyttää pelottavan aidolta. Pianisti oli Roman Polanskille se henkilökohtainen elokuva, joka miehen täytyi lopulta tehdä; Katyn on tätä todellakin Andrzei Wajdalle, jonka isä oli yksi Katynin uhreista.

Synkkyydessä Wajdan Katyn-dramatisointi ylittää jopa kaikki tietämäni Holokaust-aihetta käsittelevät elokuvat, sillä se ei tarjoa katsojalle hetkeäkään hengähdystä (hitaammin etenevät kohtauksetkin kuljetaan pahaenteisen ja painostavan epätietoisuuden alla) tai valonhäivää: elokuvasta vyöryy tunteiden, symboliikan ja puolalaisen isänmaallisuuden tulva yli katsojan alati painostavana kuin tuhoava, musta, myrskyävä meri.

http://www.thewip.net/contributors/2008/04/interview_with_polish_director.html Arvio ja Wajdan haastattelu (Vera von Kreutzbruck).

http://www.youtube.com/watch?v=MWPIleYTjB4&feature=related Elokuvan traileri.

http://en.wikipedia.org/wiki/Katyn_massacre