IRC-Galleria

Kun saat yhden turkkilaisen kaverin niin saatkin monta... Palautin tanaan aiemmin lainaamani kirjan talle turkkilaiselle tytolle, Arsulle. En tunne hanta kovin laheisesti mutta han pyysi jaamaan teelle, aluksi en meinannut jaada, minulla oli omat kauppatavarat odottelemassa huoneen lattialla, mutta sitten huomasin etta tytto oli melkein silmat kyynelissa, ja muutin mieleni. Han oli oikein mukava, kavi oikein naapurista lainaamassa sokeria minun teetani varten.

Ensin juttelimme niita naita, han kertoi etta on tekemassa taman lukukauden aikana yksitoista (!) kurssia, lukee paa-aineenaan englantilaista filologiaa ja nyt siina sivussa mm. puolaa. Ymmarrettavaa opiskelustressia ja koti-ikavaahan tassa oli ilmassa: han kaipasi kotoa perhettaan, ruokaa ja saata, ja jopa "niita huonoja asioita". Sitten han alkoi puhumaan siita kuinka ihmisilla taalla on ennakkoluuloja hanen uskontoaan (islam) kohtaan, ja kuinka Turkki on moniarvoinen yhteiskunta jossa hanella on kavereinaan muslimeja, kristittyja, ateisteja jne. Vierekkain han kulkee kavereittensa kanssa joista toisella on paassaan muslimihuivi ja toisella minihame, ja han kertoi taman moninaisuuden hanesta tekevan Turkista vain kauniimman. Kysyin onko hanen mielestaan Puola uskonnollisempi maa kuin Turkki (koska olin kuullut aiemmin turkkilaistenkin tata paivittelevan), ja han oli sita mielta etta kylla.

Taman jalkeen han kertoi viela veljensa ja taman kihlatun eronneen juuri ennen kuin heilla piti nyt olla haat tana kesana. Tama taisikin olla suurin syy hanen suruunsa, ja nyt han halusi olla kotonaan.