Englanti oli edessäni polvillaan kun ryhdyin tänä aamuna jatkamaan valloitustyötäni. Ratsuväkeni oli erikoistunut synnyttämään shokkia vastustajan jalkaväkeen ratsastamalla kiilana näistä ylitse. Kivääriosastoni olivat konkareita vanhoista taisteluista eivätkä peljänneet tulevaa.
Sateinen aamuyö Lontoon edustalla.
Joukkoni olivat ryhmittyneet kaupungin pohjoispuolisille pelloille, sekä tykistö-osastot sen itäpuolisille kukkuloille. Raadonsyöjät odottivat jo tulevaa.
Kylmänkalvakan aamu-auringon noustessa idästä laukaisin hyökkäyksen ensiaallon, pommitin kaupungin varustuksia ja aiheutin kaaosta. Viimeiseenasti kaupunkiaan puolustavat englantilaiset saivat kuin saivatkin torjuttua tämän ensimmäisen räjähtävän vaiheen. Mutta he olivat lopussa.
Seuraavan, ja kuolettavan iskun kaupunginpuolustukselle, annoin idästä. Ratsuväkeni vyöryi kukkuloilta alas kaupungin jokilaaksoon, ja pian siellä vallitsi liekki, leimaus ja kaaos. Olkikattoiset talot paloivat ja savusivat tihkusateessa.
Taisteluiden päätyttyä marssin kaupunkiin.
Kuningattaren palatsi oli jätetty koskemattomaksi.
Elisabeth seurasi saapumistamme vihreillä silmillään marmoriparvelta. Hän oli nyt minun.
Uusimmat blogimerkinnät
- Miehet, naiset, raskaat työt ja suojatyöp... 20.05.
- Miksi tuen egyptiläisten protestia hallintoa... 04.02.
- Yliopistot ja rahoitustenantajat 23.01.
- Vielä pakkoruotsista ja virkamiesruotsista 06.12.
- Allekirjoita vetoomus vapaan kielivalinnan p... 05.12.
- "Puola moittii Liettuaa vähemmistö... 05.11.
- Median neutraalisuudesta 01.11.
- Jumala on argumentaatiovirhe 13.10.
- Poland's willing collaboration with Hitler ... 04.10.
- Poland's willing collaboration with Hitler ... 04.10.