IRC-Galleria

MasterTool

MasterTool

Pierdolenie o Szopenie

Selaa blogimerkintöjä

Ehkä Obama todella on KristusMaanantai 26.01.2009 00:23

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Obama+aloitti+arvovalinnoista/HS20090124SI1MA01b0h

"Kun presidentti Barack Obama on ollut virassa kolme täyttä työpäivää, Yhdysvallat sitoutuu jälleen Geneven sopimuksiin ulkomaalaisten vankien kohtelussa, luopuu CIA:n salaisista vankiloista ja paneutuu aktiivisesti hillitsemään Israelin ja palestiinalaisten keskinäistä väkivaltaa.

Jo virkaanastujaispuhe teki selväksi, että Obama haluaa sisäpoliittisen ilmapiirin kiristymisen uhallakin tehdä selvän eron George W. Bushin kauden ylilyönteihin. Ensimmäiset virkamääräykset jatkoivat tätä linjaa.

Ennakkoon oli odotettu, että talouskriisin torjuminen vie alkuvaiheessa presidentin huomion täysin, mutta valittu turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa korostava tärkeysjärjestys on perusteltu. Uusi johto voi toimia uskottavasti vasta jos laillisuus ja vastuuntuntoisuus on palautettu arvoonsa koko maailman nähden. Oli rohkaisevaa kuulla Obaman sanovan, ettei tarkoitus enää pyhitä politiikan keinoja eikä turvallisuuden suojeleminen aja perusarvojen ohitse.

Osa hänen määräyksistään on vasta lupauksia, joiden toteutumiseen menee aikaa ja joiden lopputulos voi olla vastalauseita aiheuttava kompromissi.

Guantánamon viimeisten vankien aseman selvittelyyn presidentti antoi aikaa vuoden. Terrorismiepäilyjen vuoksi tulevaisuudessa pidätettävien ulkomaalaisten kohtelua pohtiva työryhmä laatii ehdotuksensa puolessa vuodessa. Vaalikampanjassaan Obama lupasi vetää Yhdysvaltain taistelujoukot Irakista 16 kuukaudessa, mutta nyt hän antoi kenraalien tehtäväksi vasta tiivistää vetäytymisen eri vaihtoehtojen valmistelua.

Euroopassa on erityisesti pantava merkille Obaman määräys sulkea salaiset, kidutusepäilyjen varjostamat CIA:n pidätyskeskukset, joita epäillään olleen myös Euroopan maissa. Yritykset selvittää keskusten sijaintia ovat tähän asti jääneet puolitiehen. Niitä on syytä jatkaa, sillä Obaman vakuuttama avoimuus voi tuoda esiin uutta tietoa."

http://www.hs.fi/juttusarja/sipila/artikkeli/Naisten+mies/1135243019048

Obama on kolme päivää virassa ja jo tapahtuu! 1. työpäivä: Määrää Guantanamon suljettavaksi. Ja Obama todella myös on naisten mies, kuten edellinen artikkeli toteaa. Aborttitukikiellon kumoaminen johtaa köyhien ja köyhien maiden naisten eliniän pitenemiseen ja lisää naisten itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa. Yes We Can <3

MatkakuumettaTorstai 15.01.2009 17:35

Kaupunki jossa olen käynyt kaksi kertaa, minulle aivan ykköspaikka:

http://www.youtube.com/watch?v=C3qQRgu1jgU&feature=related

Kaupunki jossa olen käynyt kaksi kertaa, mutta jota en voi sanoa tuntevani juuri lainkaan:

http://www.youtube.com/watch?v=A0zDiAFkoUM

Ja pian:

http://www.youtube.com/watch?v=i0roAijL5sE

Kraków, mojego nowego domu.
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/George+W+Bushin+kauden+j%C3%A4lkeen++Yhdysvaltain+talous+on+polvillaan/HS20090111SI1UL03cea

1) "Washington. Valkoisen talon talousneuvonantajan Lawrence Lindseyn piti lähteä joulukuussa 2002. Hän oli suututtanut ylempänsä arvioimalla, että tekeillä oleva Irakin sota voisi maksaa jopa 100-200 miljardia dollaria.

Tehokkaaseen ja nopeaan sodankäyntiin uskonut puolustusministeri Donald Rumsfeld piti arviota 50-60 miljardista dollarista oikeampana.

Viisikymmentä kertaa kuusikymmentä miljardia. Sen verran, 3000 miljardia dollaria eli 2100 miljardia euroa, voi olla Irakin sodan loppulasku, mikäli Nobel-palkitun taloustieteilijän Joseph Stiglitzin ja Harvardin yliopiston talousprofessorin Linda Bilmesin laskelmaan on uskominen.

Irakin sota muodostaa kuitenkin vain osan siitä palavasta talosta, jonka presidentti George W. Bushin hallitus jättää seuraajalleen 20. tammikuuta.

Stiglitz ja Bilmes arvioivat Harper's-lehdessä, että Bushin hallituksen politiikka "tuntuu vielä vuosien ajan" ja maksaa veronmaksajille yhteensä 10,35 biljoonaa dollaria.

"Kahdeksan viime vuoden pahin perintö on se, että massiivisesta julkisten varojen käytöstä huolimatta suurimmalla osalla amerikkalaisista asiat ovat huonommin kuin 2001."

Bush peri Bill Clintonilta ylijäämäisen budjetin, mutta seuraaja Barack Obama saa käsiinsä lähes kaksinkertaistuneen valtionvelan, taantuman ja kasvaneiden tuloerojen koetteleman yhteiskunnan.

"On ironista, että Bush nousi valtaan kiiluvasilmäisenä kapitalistina, mutta jättää virkansa hyväksyttyään 700 miljardin dollarin paketin hallituksen varoja rahoitusmarkkinoiden pelastamiseksi ja lisää miljardeja vakuutusyhtiöille sekä autoteollisuudelle", summaa floridalaisen Barry-yliopiston apulaisprofessori Sean Foreman haastattelussa.

Republikaani Bushin talousfilosofiaan kuului usko pieneen julkiseen sektoriin, alhaisiin veroihin, kevyeen sääntelyyn, vapaakauppaan ja "omistajuusyhteiskuntaan", jolla hän halusi saada mahdollisimman monet amerikkalaiset muuttamaan omaan kotiinsa.

Jälkimmäinen unelma toteutui, tavallaan. Vuoden 2004 aikana ennätysmäinen osuus, lähes 70 prosenttia, amerikkalaisista asui "omassa" kodissaan. Ongelmana oli, että koteja ostettiin lainoilla, joita ei pystytty maksamaan takaisin.

Oli syntynyt laillisuuden rajoja koetellut subprime-lainateollisuus köyhille ja luottokelpoisuutensa pilanneille amerikkalaisille. Lainat paketoitiin kauniisiin kääreisiin Wall Streetin investointipankeissa ja myytiin priimaluokiteltuina sijoittajille ympäri maailmaa.

Järjestelmä romahti syksyllä aiheuttaen maailmanlaajuisen paniikin ja taantuman.

Bush sanoi äskettäisessä konservatiiviselle yleisölle järjestetyssä tilaisuudessa, että "ajat ovat vaikeita vapaita markkinoita kannattavalle ihmiselle".

Hän yritti selittää, miksi hän valmistautui tukemaan Detroitin konkurssikypsää autoteollisuutta verovaroilla. "Analysoin tilanteen, ja päätin, etten halua olla presidentti lamassa, joka on suurempi kuin suuri lama."

Foremanin mukaan "republikaanit ovat ehkä lyöneet viimeisen naulan 'antaa mennä' -kapitalismin arkkuun ja luoneet lopullisesti pohjan yleensä sosialismiin kallellaan olevien valtioiden keynesiläisen talouspolitiikan nousulle".

Joidenkin mielestä Bushia soimataan liiaksi talouskriisistä, koska syyllisiä on suuri joukko: aiemmista presidenteistä kongressin molempiin puolueisiin, keskuspankista sääntelyviranomaisiin, pienistä lainanvälittäjistä jättipankkeihin ja miljooniin amerikkalaisiin, jotka elivät yli varojensa.

"Ihmiset eivät käyttäneet järkeään. Jotkut ostivat 200000 dollarin taloja, kun heillä olisi ollut varaa vain 100000 dollarin taloon", pelkisti kentuckylainen autokauppias David Hearn äskettäin.

Valvonta, sääntely, harkinta ja moraali pettivät monella tasolla. Ajankuvan ehkä surkeimpana näytöksenä entinen Nasdaq-pörssin hallituksen puheenjohtaja Bernard Madoff pidätettiin äskettäin jopa 50 miljardin dollarin pyramidihuijauksesta.

Bushia syytetään kuitenkin monista virheistä.

The New York Timesin selvityksen mukaan Bushin lähipiiriä varoitettiin turhaan 2006 asuntokriisistä. Kun talouden alamäki jo alkoi, "Bush teki tiiminsä kanssa virhearvion sen syistä ja laajuudesta".

Kongressin budjettiviraston CBO:n mukaan suurin syy valtionvelan paisumiseen Bushin vuosina olivat veronalennukset, jotka ovat hyödyttäneet eniten rikkaita.

Bush taas uskoo historian puhdistavan hänen maineensa, ja esimerkiksi veronalennuksia kiitetään siitä, että niiden ansiosta työpaikkojen määrä kasvoi 52 kuukautta peräjälkeen.

Hän on toistanut myös yrittäneensä jo kautensa alkupuolella ja usein puuttua valtion syliin kaatuneiden puolijulkisten asuntoluottojättien Fannie Maen ja Freddie Macin ongelmiin, mutta hanke törmäsi kongressin vastustukseen."


2) "Washington. Arvostelijoiden mukaan George W. Bushin presidenttivuosina on nähty valtava tulonsiirto tavalliselta kansalta rikkaille.

Yhdysvalloissa vuosina 2002-2006 tapahtuneesta tulonlisäyksestä 72 prosenttia meni rikkaimmalle prosentille, kun 90 prosentille jäi vain viiden prosentin viipale, laskee liberaalin Center for American Progress -ajatushautomon tutkija Scott Lilly.

Mediaanitulo laski prosentilla 2000-2007.

Ilman minkäänlaista sairausvakuutusta elävien joukko on Bushin vuosina kasvanut yli seitsemällä miljoonalla 45 miljoonaan.

Köyhien määrä Yhdysvalloissa on paisunut viidenneksen, työttömyyskorvausta saavien määrä on suurin neljännesvuosisataan.

Lopulta finanssikriisin aiheuttama pörssisyöksy kuritti kansaa tavallisista eläkesäästäjistä miljardööreihin.

Vuonna 2008 amerikkalaisten pörssivarallisuudesta katosi kaikkiaan 5000 miljardia euroa. "

I love the smell of napalm in the morningSunnuntai 11.01.2009 05:00

Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja.Nyt rokkasi. Paras elokuva Vietnamista. Suosittelen.

http://www.youtube.com/watch?v=bPXVGQnJm0w

Bill Maher on Jesus Camp and Pastor TedTiistai 06.01.2009 16:56

http://www.youtube.com/watch?v=309MCU8TonE&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=_V7u0ROA8fs&feature=related

Ps. Dick Cheney arvioi menneitä kahta kauttaan Yhdysvaltain kenties vaikutusvaltaisimpana varapresidenttinä "Minulla on oikein hyvä olo tekemisistämme."
En nyt ala taustoittamaan tätä merkintää sen suuremmin, jokainen joka vähänkään seuraa uutisia tietää Gazassa (kooltaan reilun Espoon kokoinen maakaistale) meneillään olevasta tilanteesta. Media on erittäin hyvin edustettuna Israelin ja Palestiinan konfliktista, ja saamme nähdä pahaa tekeviä kuvia Israelin armeijan ampumiin ohjuksiin kuolleista palestiinalaislapsista hautasaatossa. Gazassa kuolleita uhreja lienee jo 300 (YK:n mukaan kuolleista siviileitä on noin neljännes).

Tilanne on ikävä, enkä toivo mitään niin kovasti kuin rauhaa Lähi-itään.

Sitten vertailevaan ja kyselevään osioon:

Suuri osa länsimaisesta ideologisesta vasemmistosta on omaksunut puolensa aiheen uutisoimisessa:

http://www.sosialistiliitto.org/index.php?option=com_content&view=article&id=113:satoja-kuollut-israelin-hyoekkaeyksessae-gazaan&catid=35:ulkomaat&Itemid=74

Tuosta täytyy sanoa sentään se hyvä, että Sosialistiliitto on palestiinalaisten puolella, kun usein suomalaisia puheenvuoroja aiheesta kuunnellessa on alkanut tuntumaan siltä että kirjoittaja/puhuja on vain Israelia ja/tai juutalaisia, tai "ählämejä" vastaan (tai sitten molempia osapuolia vastaan).

Sitten vertailun vuoksi israelilainen puheenvuoro länsimaisesta mediasta (huomataan nyt että kirjoittaja on juutalainen, mutta huomataan myös mitä hänellä on sanottavanaan):

http://www.take-a-pen.org/suomi/Articles/Art21.07.2005.html

"Sen lisäksi että tämä väite jättää huomiotta paljon verisempiä ja tuhoisampia konflikteja maailmassa (Ruandasta Bosniaan ja Tšetšeniaan) ..."

Tämä on minusta erittäin hyvä esimerkki, vai muistatteko että samanlaista koko maailman yli pyyhkivää aaltoa olisi koettu vaikkapa Ruandan, Darfurin tai Tsetsenian huomattavasti verisemmistä kriiseistä? Esim. Ruandassa todellakin kansanmurhattiin miljoona ihmistä, ja maailman reaktio oli siinä nollan pinnassa. Tsetseniassa kytee yhä edelleen. Tsetsenian sotien aikana kuoli Venäjän antamien lukujen mukaan yli 100 000 ihmistä; Anna Politkovskajan ja Aslan Mashadovin mukaan ensimmäisen Tsetsenian sodan kuoli 120 000 ihmistä, toisen ainakin 180 000 (Mashadov) tai ei tietoa (Politkovskaja). Tsetseenejä oli ennen sotien alkamista yksi miljoona.

Yhdysvaltain Irakin sotaa vastaan ollaan toki protestoitu suunnilleen vastaavaan tapaan kuin Israeliakin vastaan. Yhdysvallat myöntää itsekin Irakissa nyt kuolleen jo yli 100 000 ihmistä (leijonanosa irakilaisia), toiset lähteet puhuvat 250 000 kuolonuhrista.

Tällä uhrilukujen ja reaktioiden vertailulla en halua sanoa etteivätkö Israelin toimet Gazassa voisi olla ylimitoitettuja. Jos minulta kysyttäisiin en haluaisi yhdenkään palestiinalaislapsen kuolevan ohjukseen. Tai juutalaislapsen. Ennemminkin kysyn miksi toiset sotatoimet aiheuttavat aivan erilaisen reaktioaallon kuin toiset? Valitettavasti en ole tarpeeksi viisas tähän vastaamaan, mutta minusta näyttää siltä että sotatoimet aiheuttavat suuremman protestiaallon kun 1) toimija on läntinen, yleensä Yhdysvallat ja 2) vielä erikseen jos toimija on Israel.

Ymmärrän kohtaa 1) itsekin osiltaan siten että jos esiintyy demokratian lippulaivana, olisi hyvä jos oma tontti olisi jotakuinkin puhdas jotta pystyisi näyttämään esimerkkiä. Kohta 2) taas rakentuu omien havaintojeni ja päätemieni mukaan muutamasta elementistä. Ensinnäkin Israel ja Yhdysvallat ovat olleet liittolaisia 50-luvun puolivälin tienoilta lähtien, niin että aluksi Yhdysvallat näki Israelissa mahdollisen kommunismin patoajan Lähi-idän alueella (Israel itsessään oli monien poliittisten virtausten maa) Israelin ja Neuvostoliiton suhteiden lopullisen katkeamisen jälkeen 50-luvulla (joka johtui NL:n sisäisistä antisemitistisista kamppanjoista jotka olivat jatkuneet eriasteisina koko Stalinin hallintokauden). Israel ja Yhdysvallat nähdään siis paljolti yhtenä ja samana toimijana, eikä ihan perusteettakaan. Esim. Yhdysvaltain virkaanastuva presidentti Obama on puheissaan tunnustautunut Israelin ystävä, mutta on samalla sitoutunut Israel-Palestiina-konfliktissa nk. kahden valtion malliin (mielestäni järkevää). Kuitenkin Obamankin listalla sisäpolitiikan ja talouden ongelmat ovat luonnollisestikin ainakin nyt aluksi etusijalla kaikkeen ulkopolitiikkaan verrattuna, joten Lähi-itä saa vielä odottaa Valkoisen talon uusia linjauksia. Toiseksi, toimittajilla on Israelissa vapaa kulku (toisin kuin esim. Tsetseniassa) ja heitä on siellä paljon. Uskon myös että aika usealla nuorella länsimaisella toimittajalla on ennakkoasenteita Israelia kohtaan; mielestäni näyttää siltä että Israelin tekemistä iskuista on aina uutisointi kun taas vähemmän on niitä juttuja joissa liikuttavasti kuvattaisiin juutalaisten siviileiden elämää Hamasin enemmän ja vähemmän jatkuvan rakettitulituksen alla. Jokatapauksessa on selvää että osapuolet eivät tunne elävänsä rauhanomaisessa yhteiselossa ja ympäristössä (ja tämä voi olla hyvin miedosti sanottua). Kolmanneksi, väitän että asenteita Israelia kohtaan sävyttää se että kyseessä on juutalainen valtio, ja "juutalaisuus" on tämän käsityksen mukaan leimaava ominaisuus koko ryhmän (ja joskus myös juutalaisiksi epäiltyjen/syytettyjen henkilöiden ja tahojen) toiminnalle. Jo ideologiansa puolesta rasismia vastustava länsimainen vasemmistokaan ei valitettavasti kuitenkaan ole vapaa antisemitismistä. Esim. Kun sionismi on juutalainen kansallisaate, käsite antisionismi taas kattaa alleen mitä erilaisempia määritteitä vastaajasta riippuen. Jollekin antisionismi on taistelua Israelin "sionistista valtiota" vastaan, toiselle antisionismi on Israelin "sionismi-fasismin" vastustamista, ja kolmannelle se on taistelua "maailmaa hallitsevaa juutalais-sionismia" vastaan. Minun antisionismini olisi yksinkertaisesti sitä että en ole suuri minkään nationalismin ystävä. Mutta tämä olisi jo aivan toinen aihe kirjoitukselle.

Rauhaa.

Liite1. Toisen intifadan uhrit (29.9.2000-30.11.2008). http://www.btselem.org/English/Statistics/Casualties.asp

Liite2. Ensimmäisen intifadan uhrit (1987-29.9.2000). http://www.btselem.org/English/Statistics/First_Intifada_Tables.asp

Eli voidaan nyt verrata asiaa siten, että jos sanotaan "Israel on maailman vaarallisin valtio", ja Israel on tappanut tämän toisen (ja verisemmän) intifadan aikana reilut 4900 palestiinalaista (ja palestiinalaiset hieman yli 1000 juutalaista) (luvut ennen parhaillaan meneillään olevaa Gazan kriisiä), niin verrataanpa asiaa vaikka Suomeen. Kansalaissodan jälkeen virallinen Suomi tappoi 20-30 000 vasemmistolaista tai sellaiseksi epäiltyä, yleensä maataomistamatonta köyhää, teloituksiin ja vankileireillä. Sodan aikana surmansa Suomen valtion toimesta sai sellaiset 330 000 Neuvostoliiton kansalaista (suurin osa sotilaita) (NL:n toimesta 90 000 suomalaista sotilasta).

Olen yrittänyt löytää Israelin ja arabien sotien ja konfliktien kokonaisuhrimäärää nykyisen Israelin valtion 57 vuoden ajalta, ja löytänyt lukuja joissa kokonaishenkilömenetykset ovat: Israel alle 30 000, arabit 60-70 000.