IRC-Galleria

Toisinaan hieman askarruttaa mihin tämä maa oikein menee siinä vaiheessa kun minun ikäpolveni ja nuoremmat saavat sen hoitamisesta vastuun...
Tämä sukupolvi on saanut kaiken helposti, syntynyt koteihin ilman nälkää. Se on hieno asia.
Toisaalta tuntuu kun ihmiset eivät enää osaisi iloita arjesta, kuin ilo olisi ohentunut. Vanhan kansan työnteosta nauttimista enää harvoin näkee nuorissa, huomaan sen itsessänikin. Nuoret osaavat vaatia tekemättä asian hyväksi mitään, ei ole epätavallista että rippilahjaksi saadaan upouusi skootteripyörä.
Meillä Suomessa on myös maailman koulutetuimmat ihmiset, sekin on hienoa, että on mahdollisuuksia.
Mutta niin paljon on myös pyrkyryyttä ja empatian puutetta. Suomessa on huippukorkeat koulukiusaamisluvut. Mistä tämä paha olo on peräisin? Ei ainakaan elintason alhaisuudesta. Hemmotellut pikku-ihmiset osaavat olla ilkeitä.
Nuoret pojat pelaavat joukkueissa miesten lajeja, ja heille kerrotaan siellä että ovat MIEHIÄ. Tämän mukaan aletaan myös käyttäytyä, vaikka aikuisuudesta ei ole tietoakaan.
Armeijassa tehdään miehiä! Niin... 25-vuotiaat kadettikoulun käyneet suoraselkäiset maamme puolustajat käyttäytyvät kuin kitisevät kakarat, ylpeyttä on kuin sodan sankarilla konsanaan ja vaativat samanlaista kunnioitusta.
Oma kunniakäsitys kääntyy ylpeydeksi, sitähän meillä nykyään riittää, nuoria ihmisiä joiden käsitys itsestä on hieman... epärealistinen.
Toivon tulevaisuuden Suomelle paljon onnea ja kaikkea parasta.

Kuvittele tuo karaokeversiona lähibaaristasi kello 02 lauantaina. Se on kulttuuria, omaasi.

Ehkä täältä Suomesta löytyy juuri tämän takia vastapainoksi myös suhteellisen paljon musiikin kuuntelijoita.
Sanalla musiikki tarkoitan jotain aivan muuta kuin tuota iskevää laatu-iskelmää, tai jotain "Ei me olla iskelmää!" Yötä.
Yö:ssä tiivistyykin hyvin kaikki Suomi-musiikin olennaiset elementit...

Onko musiikki täysin makuasia?

Hajosin äsken tämän biisin kauneuteen...
Jos joku nauttii tämän tyyppisestä musiikista ja haluaa täyttää marraskuiset iltansa tunnelmalla, suosittelen lämpimästi Novembrea.
Seuraksi lasi punaviiniä (tai pullokin)...

Irakin valtauksen jälkeen alueen öljy siirtyi yhden yhdysvaltalaisen yhtiön käsiin, saman jonka ylimpänä johtajana Dick Cheney toimi aina varapresidentin virkaansa asti. USA:n armeija vartioi nyt kenttiä. Tämä tietenkin suojaa niitä mahdollisilta tuho-iskuilta, mutta on myös henkilökohtaisten etujen suojaamista. Mies on kähminnän mestari.

Cheneyn, ja kaltaistensa öljymiljonäärien, takia maailma ei tule siirtymään nyt jo hieman retro-mallisesta bensiinikäyttöisestä autosta eteenpäin, ilmeisesti ennen kuin öljyvarannot käyvät vähiin.
Otsoni-aukot laajenevat aivan vanhaan tahtiinsa, ja kehittyneemmän tyyppiset moottorit, kuin nykyisen kaltainen jo vanhahtava polttomoottori, on keksitty, mutta niitä ei voida tällaisten rajattoman vaikutusvallan omaavien ihmisten ja autoteollisuuden liiton vuoksi ottaa käyttöön. Raha puhuu.

Tämän marginaalikokoisen ihmisryhmän ehtymättömän ahneuden takia koko maailma jatkaa fossiilisten poltto-aineiden käyttöä, saastuttamista, oman elinympäristönsä viemistä huonompaan tilaan.
Nämä ihmiset estävät hyvän teknologian levittämisen, ja uuden kehittämistä (kehittyneempien autojen kehittäminen ei saa tukea). He ovat tarpeeksi itsekkäitä ja röyhkeitä tehdäkseen tämän.

Ahneus huipussaan?

Jotka sotivat vastoin maailmankuvaani ovat suurella skaalalla:
(1) Valheeseen kasvattaminen (esim. ääri-ideologiat ja kahlitseva uskonto)
ja
(2) Ihmiset, jotka haluavat tehdä muitten elämästä paskempaa

Onnekseni en ole joutunut pahemmin ykköskohdan kanssa tekemisiin, mutta kakkosen aivan tarpeeksi.

Rakas päiväkirjani
Vietin tämän viikon Kiuruvedellä. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista siellä oli paikallislehdessä julkaistu yleisö-palstan mielipideosastolla julkaistu kirjoitus otsikolla Ahneus huipussaan! Tuumin jo että optiomiljonäärejäkö solvataan...
"Ahneus huipuissaan! Viimetorstaisissa Maksi Makasiinin ilmaiskahvituksissa jotkut häpeämättömät hakivat toisenkin kupin kahvia. Ettekö yhtään muita ajattele!"