Miten voi olla mahdollista että kohta paukahtaa 23 mittariin, kärsin aivan kohtuuttomasta kriisistä ja ikääntyminen pelottaa.
Ymmärsin tämän tuossa eräänä kauniina päivänä, kun mietin että herranen aika, veljenihän on jo 34-vuotias...
Toisin sanoen hän käy neljättäkymmenyttään ja minä sis kolmattani.
Joku sanoi joskus jossakin, että kuolema kuittaa univelat.
Miksi ihmiselle luotu aika on niin kovin lyhyt, aika ei tunnu riittävän kaikkien mahdollisten, mystisten ja ihmeelllisen, kummallisten asioiden selvittämiseen.
Mahdankohan koskaan kokea tunnetta, että tässä, tässä on se mitä haluan elämältäni, tämä on se kaiken huippu jonka olen saavuttanut.Se jokin joka on kiteytynyt siihen hetkeen, se joka mullistaa koko pienen maailmani...
Tuota hetkeä odotellessa...
Eilen humalassa mietin, miten olisin hetken, pienen sadasosasekunnin ajan, ollut valmis muokkaamaan erään entisen ystäväni naaman uuteen uskoon hänen puukottaessaan minua selkään.
Säikähdin itseäni ja ymmärsin etten minä tietenkään sitä todellisuudessa olisi tehnyt, mutta joskus stä ihminen täyttyy niin sairaanloisesta raivosta, että kykenisi mitä kummallisimpiin tekoihin.Itsepuolustusta.
Mietin aikaa taaksepäin hänen kohdallaan ja häntä on verisesti loukattu. Ymmärrettävää siis tämä puukotus mutta siltikin sitä on niin kovin vaikeaa käsittää...
Ihminen kuvittelee helposti itsestään liikoja ja pitää itseään kenties parempana kuin muut, vaikka todellisuudessa me kaikki kuitenkin olemme täysin samanlaisia, pieniä vivahde eroja lukuunottamatta.
Minulla on huonoja taipumuksia joskus syyllistyä pitämään itseäni vahvempana ihmisenä kuin olenkaan, ja joskus vähättelen itseäni aivan liikaakin.
Eilen eräs rakkaimmista ystävistäni sanoi minulle, että olen moraalinen ihminen ja lojaali ystäviäni kohtaan.Omituista miten hän näke minut niin eri valosssa kuin minä itse...
Toiset, varmasti minä mukaanlukien, syyttävät kaikkia muita teoistaan ja vieläpä mitä kieroimmilla tavoilla.
Maine ja kunnia, miten ne merkkaavatkin vieläpä jopa nykymaailmassa...
Pah, muutan takaisin luontoon koirineni, eipähän tarvitse enää kärsiä nykyihmisen tuskia...