IRC-Galleria

Hikoiluttaa. Sydämestä pistää. Pelottaa.
Ei nukuta, väsyttää... Kädet vapisee. Pelotttaa... Katson CSI:n pelottaa lisää, tulen tietokoneelle, pelko vaihtuu kauhuksi.
Ajattelen jos täällä olisi ollut jotain positiivista joka olisi saanut ajatukset pois, mutta olen juuri nyt aivan varma että jurassic park ja kaikki muut liskot ovat hyökkäämäisillään niskaan.

Alkoholi. Se on M Y R K K Y Ä.

Mietin nukkumista aseen kanssa
EI
1. henget ei kuole vaikka niitä ampuu
2. ase on ikävä tyynyn alla
3. ei voi millään helevetillä selittää poliiseille että aamuin henkiä kun olin aivan satavarma että ne tappaa minut.

Puukko:
1.tyynyn alle terävä puukko....

Vittu mä olen T Y H M Ä

Oli sitten viimeinen perkeleen viikonloppu kun vedän kaksi päivää plus iltapäivä Peekoot perään.

Olo on jumalauta aivan tolkuttoman huono.

Olihan henkilöstöillalliset, millähänm sitä kehtaa enää työhön mennä.... :(

Äsken. Oli tyhjä olo, ontto.
Jotenkin kummasti kaatui yhtäkkiä koko maailma taas päälle. Ja aivan turhaan, kaikkihan on ihan hyvin.
Vai onko?

No, ei kai koskaan.

Puuttuu se jokin, se joku sellainen mikä toisi elämään taas valoa, antaisi uusia tavoitteita, ei niinkään materiaaalisia, henkisiä.
Eli niin, kaipaan edelleen kumppania. Kaipaan sitä naista ketä voisi näinä yksinäisinä öinä halata ja todeta että Rakastaa.

Vittu mitä lässytystä, painun takaisin sänkyyn.

Ugh. Olen puhunut.

Kone on kunnossa, se ei enää edes sammuile satunnaisesti kuten aiemmin. Hienoa, on niin hienoa. Olla linjoilla :)

Niin.

Ja kyllä oli pitkästä aikaa hieno tunne kun sai tuon mopon rekisteriotteen käteensä ja tajusi että jumalauta, unelmasta on tullut totta...

ovella töissäperjantaiiltaani.
MIKSI? elämää etsimässä ry kokoontuusiis tönöön Hpea harakasaa Riihinäellä. Ja puhelinkin on kotna, ei kontaktia ulkomaailmaan. Jippii.

Minulla siis on, ennakkotiedoista poiketen lukijoita. upeaa.

Jännä huomata kuinka se lämmittää ja ahdistaa samaan aikaan. Vaikka omia ajatuksiaan ei haluaisi aina jakaa niin silti sitä toivoo että joku ne kuulisi...
Vai mitä?

Ketkä kaikki tätä lukee kommentoikaa niin tiedän. Prkl.

Ei ei saatana. Tiistaikin oli aivan yhtä tyhjänpäiväinen kuin maamantikin... Nyt on joku taas pienen pojan päässä vinossa kun ei maistu edes työt. Perkele.

Nyt Riisiä ja kanaa tauluun, siitä kirja käteen ja nukkumaan. Vituttaa.

Ai niin, olen radiohiljaisuudessa, joten turhaa on soitella, tänään ei vastata.

Sir Elwood- Marssi


SOittolistan ylläri hajotti sitten pään taas lopullisesti.
Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa olla vihaamatta itseään miljoonia vuosia vanhoista virheistä? Miksi se oli niin vaikeaa tunustaa että mun on hyvä tässä? Miksi helevetissä haluaa olla yksin vaikka tätä tunnetta vihaa enemmän kuin ehkä mitään muuta?

Luulisi aikuisen ihmisen jo olevan välittämättä musiikin tuomista olotiloista, mutta kyllä se vaan niin on että sattuu edelleen jokainen moka mitä olen tehnyt.

Nataisin anteeksi itselleni, jos voisin. Loukatut ovat jo varmaan unohtaneet kaikki tapauksessa...

www.säälittävää.fi

Ei ole kamalampi päiviä kuin nämä maanantait, toistaan seuraavat, väsynet aamut. Jeesus että voisi vähempää kiinnostaa, kylmäkin uin ryssän helevetissä. Olisi positiivista löytää jostain jotain kiinnostaavaa, jotan minkä kanssa voisi kasvaa, ei hajota lisää.
Mutta mutta, mitäpä näistä, kohta se taas osaa hymyillä, tänään se ei kyllä kykene.....

Kipeä. Alentavaa olla makaamassa kotona kun voisi olla töissä. Yök.