Kerron nyt leppälertusta jolla oli valtavan suuri suu. Leppälertun suu oli niin iso että sateella hän saattoi mennä suuhunsa ja sateen lakattua tulla ulos niin että vain huulet olivat kastuneet.
Niinpä eräänä tuulisena päivänä lerttu meni suuhunsa sadetta pitämään. Silloin sattui hänen ohitsensa kävelemään suuri ja pelottava peijoona, joka oli aikeissa syödä tämän punaisen pilkkukasan. Mutta lerttu säihkähti niin että meni ja nielaisi. Niin näkee peijoona vielä tänäänkin nälkää.