Leppäkerttua tämä vitutti suunnattomasti. Suuren vitutuksen valtaamana hän ajoi lähimpään armeijan ylijäämätavarakauppaan, osti kaksi kiloa C4 - muoviräjähdettä, ajoi kotiin, kääri jalkojensa ympärille räjähteet ja ajasti ne räjähtämään kahdenkymmenen minuutin kuluttua.
Ajastimen käydessä viimeisiä sekuntejaan, Kerttu oli jo hivuttautunut turvallisen välimatkan päähän pommista jonka oli tarkoitus räjäyttää nämä Jumalan siunaamat muhkulat taivaantuuliin. Hän katseli räjähdystä ja iloitsi: "Vihdoinkin voin juosta! hip hei! Vihdoinkin voin juosta!"
Niin juoksee kerttu vieläkin, patonki taskussaan lahikaupan vartijoita karkuun.