IRC-Galleria

Hei vittunaamapäiväkirjani!
Otsikko on hämäystä. Hämään siis mahdollisimman epäkiinnostavalla otsikolla kaikkia ylihimoutelijoita, jotka käyvät helvetti lukemassa toisten salaisuuksia salaisiksikin luokitelluista päiväkirjoista. Vituttaa tommonen toiminta.
Taas aloitin tarinointini turhanpäiväisellä jahkailulla. Menkäämme asian ytimeen, siis todellakin asian ytimeen. Tänään tapsin hepun joka minun silmissäni vaikutti ruohojuuritason keimoilijalta. Ajattelin ensin, että annan kaverin olla, ja sivuutan täysin hänen uskomattomilta kuulostavat tarinansa vetämällä ukkelia heilurilla turpaan. Kuitenkin mielenkiintoni herätti yksi asia. Hän nimittäin osasi matkia liikkeitäni lähes, ellei jopa täydellisesti. Aikani kuuntelinkin hänen juttujaan, mutta kuuden tunnin kuluttua apinointi alkoi vituttamaan. Tiedäthän sinä velmuilija mistä puhun.
Noh. Seitsemännen tunnin orastaessa kohotin nyrkkini ilmaan, vedin sen taakse olkapääni ja annoin moukarin laulaa. Hämmästyksekseni huomasin että hänellä oli samat aikeet kuin minulla. Sitten tapahtui jotain outoa. Nyrkkimme kohtasivat toisensa kuin hidastetussa mustavalkoelokuvassa ja tämä yliruma superkeikari hajosi kuin taikaiskusta sirpaleiksi ja vlui lattialle. Sen jälkeen en ole miestä nähnyt. Näin se kohtalo minua kuljettaa. Mitä lie paskaa minua vielä odottaa huomiseksi. En voi sitä tietää. Mutta tiedätkö sinä oi Sähköinen päiväratsuni?

Rähmä sulaa silmäkulmassani, kyynelten juostessa alas pitkin seksikkäitä poskipäitäni. Maailmani on todellakin sekaisin...
Siitä ei ole kauaa aikaa, kun minulle tapahtui jotain mikä saattaa saatana pysyä mielessäni loppuelämäni. Mielikuvitukseni ei kykene hahmottamaan enää aikaa jolloin kyseinen tapahtuma ei ollut tikkuna perseessäni(poikinpäin), aikaa jolloin en ollut vielä lentänyt yli laidan kymmenen homoeroottisen merirosvon heitettyä minut haiden naposteltavaksi. Eikä ne vitun hait minua syö, vaan nakertavat hiljalleen jättäen elintoiminnoilleni tärkeät osat koskemattomiksi. Ne jatkavat nakertamista, kunnes kyllästyvät leikkimiseen ja jättävät liikuntakyvyttömän ruhoni aution saaren palmun latvaan. Onneksi... Oi onneksi lokit lopulta syövät minut elävältä. Kiitos lokit, ylistys olkoon teidän!
Asiaan. Todellakin tapahtuma josta olin aikeissa kertoa tapahtui minulle ja ystävälleni Kelly Familylle. Olimme yhdessä kävelemässä kohti romanttista seikkailua Turun vedenpuhdistamolle. En osannut odottaa mitään niin kummallista. Jim "fucking" Morrison ilmestyi kuin tyhjästä eteeni. Siis juuri se Jim jota olen jumaloinut jo pienestä pitäen. Hän sanoi minulle kutakuinkin sanasta sanaan näin: "Haudi hou there mi fellow! I have followed your steps since 1964 and now I realize, you are a shit." Mä sanosi et: "Vitun Morrison! painu vittuun homo keikari! Mä en jaksa kuunnella vittuiluu tommoselt paskiaiselt joka ei viimisil päivillää osannu muutaku syödä ja tulla läskiks! Vittu et "Light my fire" on paska ja onneton tekele! Eihän se mitään tajunnu ku ei suomee osaa, mut kai rakas päiväkirja tajuut et mun oli pakko hukuttaa se mulkku paskalaitoksen syvimpään altaaseen. "The End"

Voi vittu. Ainut olio päällä maan joka minulle irssissä kommentoi/jolle irssissä kommentoin päivin ON LISÄNNYT MUT SIIHEN HELVETIN PASKALISTAAN!! VITTU!

Tänään minulle on selvinnyt monenmoista uutta asiaa. Kerron niistä sinulle vain kuitenkin kaksi vähapatöisintä, koska toinen minulle selvinneistä asioista on, että olet vitun epäluotettava ystävä. Kerrot kaikki salaisuuteni maailmalle. Tänäänkin sain kuulla luotettavasta tietolähteestä, että olen ollut Lennartin kanssa merillä. Sen oli todellakin tarkoitus olla salainen romanssin tapainen, yhteinen, hurja meriseikkailu. VITUN HOMO!
No uskallan kuitenkin kertoa myös toisen asian jonka olen salapoliisimaisesti selvittänyt tänään itselleni. Asian, joka minua niin monet vuodet on askarruttanut. Minun lempi-ihana lemmikkikoirani Rufus, jolla on toinen korva puoliksi irti, on varastanut lähes koko älykkyysosamääräni käyttöönsä. Tiedäthän sinä senkin vekkulipäiväkirja, kun viettää aikaa tyhmemmän kanssa, niin toisinaan sitä saattaa itsekin unohtaa olevansa älykäs. Mutta ei siinä mitään. Se perkeleen rakki ratkoi ekstralehden vaikeimman ristikon samalla, kun minä mietin kummin päin minun pitäisi kävellä. No eihän siitä mitään tullut. Valitsin väärin ja kävelin kokonaiset viikon seiniä päin. Onneksi se vitun kusipääkoira lopulta kertoi minun kävelevän takaperin. No, joka tapauksessa olen oppinut elämään asian kanssa ja itseasiassa koiran elämä on jopa helpompaa, kuin ihmisen. Eipä tiennyt Rufus astuvansa helvetin liekkeihin leikkiin ryhtyessään Hahaa!

Pauliina vei kukkaseni. ohhoh :o Hehee, symboliikkaa...

Olen suurin koko.

Noniin rakkaimpani, ihana päiväkirjani. Vuosi 2006 lähestyy, niin 2006!!!!!!
Voi rähmä. Vuosi 2005 on ollut ihan perseestä ja minun on pakko avautua sinulle, oi uskollisuuteni. Lohi on uunissa ja se on jo palanut, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa loheni kohtalo, koska se oli homo muutenkin. Taidan syödä eilisen possupaistin joka on jäänyt yli joulun kekkereiltä. Homekerros ei juuri minua haittaa. No menen kuitenkin asiaan.
Odotukseni vuodelle 2006: Minun on saatava lehmäfarmini toimimaan! Keijo, mustaämmä, kuikero ja Justelius ovat kuolleet... voi... Mutta aion pitää Pertin hengissä vielä ensi vuoden; Haluan olla hetero.
Vittu, toivottavasti kaikkien vuosi menee ihan vituilleen.

Jos olisin tämän kaupungin pormestari pakottaisin kaikki kaupungin viinakaupat olemaan auki aina ja bussien kulkemaan joulunakin!!!!!! Tai sit muuttaisin keskustaan ja ottaisin viinani mielettömästä viinavarastostani.

Kristittyjen pakanajuhla huipentuu tänään. Jeesus ei oikeesti syntyny joulunapäivänä.

Minusta tuntuu, että alan tuntea valtameret jo kuin omat taskuni, tai ehkä jopa paremmin kuin omat taskuni, koska tänään löysin taskustani puoliksi syödyn tikkarin. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä tikkari oli peräisin. Söin sen.
Olimme siis Lennartin kanssa jälleen seillaamassa pitkin Intianmerta. Vietimme joulumme yhdessä katsellen itäistä tähtitaivasta. Kivoin joululeikkimme oli, kun toinen meistä osoitti jotain tähteä, niin toinen yritti arvata mitä tähteä toinen osoitti. Emme arvanneet kertaakaan oikein. khikhi... Hauskaa oli kuitenkin.
Taisin mennä vähän paniikkiin kun olin unohtanut Lennartin lahjan maihin. ups... Kaiken kukkuraksi Lennart oli ostanut minulle kalliin kainalosumutteen. No kuitenkin olin paniikissa ja hätäpäissäni(päissäni) onneksi lokki oli tiputtanut ruorin viereen päättömän turskanraadon. Lennart tuli hyvin iloiseksi kun sai jouluaattona turskaa. Sellainen jouluaatto minulla oli. Kaiken kaikkiaan vitutti koko päivän ihan huolella, mutta onneksi Lennart illalla pelasti minun aaton laulamalla laulun, joka kertoo meidän yhteisistä seikkailuistamme pitkin meriä ja toistemme vartaloja.
En haluu enää ikinä viettää joulua!