Hoi houra, suuri päivyrini!
Voi ei, miten jalkapöytääni kutisee, kun mietin miten suuruuteni ei enää ole vallitseva tässä saastaisessa torakoiden haukkaamassa maailmankaikkeudessa! Miten osaan tämän sinulle kertoa, kun olet kuitenkin vain hiljainen käärme koirani hännänjatkeena. Pienuuteni on ottanut minut valtaansa tavalla joka hajottaa solujani ympäröiden ne sikamaisella paskamaisuudellaan.
Koolla ei ollut merkitystä. Nyt on, ja se kalvaa sisintäni. Auta minua auttamaan itseäni!
Unohda!