Koska mä tiedän, että kaikilla oli ihan saatanan kauhee ikävä Ainoa,
Teen tälläsen jutun.
Että nyt en aio kirjoittaa mitään paskaa,
vaan omistaa tän koko kirjoituksen pelkästään Ainolle.
Aino on siis mun ystävä.
Ei sillä tavalla.
Vaikka kyllä mä sitä panisin. ;DD
Enemmän kuin kaveri, tosiystävä.
Sellanen, joka kuuntelee.
Ja lohduttaa.
Ja saa mut nauramaan.
Ja hymyilemään.
Ja jonka kanssa ei ole koskaan tylsää.
Sellanen, jonka kanssa voi puhua kaikesta.
Ja jonka kanssa voi vaan istua hiljaa puhumatta.
Sellanen, joka yrittää ymmärtää.
Ja joka puhuu suoraan.
Sellanen jota mä rakastan.
Aino on siis jälleen keskuudessamme, joten käyttäkää tilaisuutta hyväksenne ja kertokaa sille miten ihana se on.