Mää tota kirjotin sulle kirjeen
Mää tota en tiedä mistään mitään
Mul on täs tää maailma
Siellä ei paljon noitalinnat huraile
Mitäpä sitten, meidän egomme seinät
Sitäpä sitten, meidän keväämme este
Sanovat, että on helppo rakastaa
kun tulee oikea ihminen
Tietävät tuskin mitään elämästä
Elämässä ei mitään saa ilmaiseksi
Jos luulee saavansa, pilvet putoaa
taivaskin saattaa haljeta
Ja tulee se sadekausi
Sadekausi meidät kasvattaa
Ei ruohokaan kasva ilman sadetta
Kaikkihan me tykkäämme vasta ajetun nurmikon tuoksusta
Nurmi kasvaa uudelleen komeampana kuin ennen
Se tuoksu on kasvun tuoksu, se suloinen kevät
Joka koittaa, kun ymmärrämme kasvun kivun kautta
Kun löydämme itsemme syvältä itsestämme
Jos mietit, oletko todella onnellinen, mieti kaksi kertaa
Älä mieti kolmatta, sillä saattaisit tajuta
joko olevasi onnellinen, tai onneton
Onnettomuutta ei kannata tajuta
Sillä kukapa meistä haluaisi kärsiä?