kun mä olin yhdeksän
seisoin siellä rannalla
merkitystä odotin, kestävyyttä kaipasin
nälissäni palelin ja kaikkeuteni kadotin
levottomuuttani pelkäsin, hiljaa minä katosin
Monta pientä kuolemaa
elämässä tulla saa
Kuin valo varjon kasvattaa
meitä päin sen langettaa
rannalla kun katosin
en ollut hän jota odotin
mielen täytti kaipaus
kaikkeuden murskaavuus
olen varjo minä itsestäni
vain varjo joka laaksoon lankeaa
Monta pientä kuolemaa
elämässä tulla saa
Kuin valo varjon kasvattaa
meitä päin sen langettaa
Odotan minä jotain, en?
Odotan, mitä, tietäisinpä sen
Niin kuin on valo
niin on myös varjo
Niin kuin on tyttö
niin on myös poika
niin kuin on aurinko
niin on myös kuu
Dualismi johdattaa
kuunnelkaa nyt jumalaa!
(tää on vähä niinku rip-off-käännös yhest piisist mut vähän mut jos joku keksii on aika hyvä)