Torstai päivä. Eli siivous päivä. Alan kohta siivota. Sekä pesemään pyykkiä. Tuntuu nyt odolta kun joutuu vielä pari kuukautta pitää jaksaa vielä elää tätä karanteeni elämää. Toivon että aika menee äkkiä. Niin näemme taas poikaystävän kanssa. No onneksi on kaverit. Muuten en jaksaisi tätä. Kyllä tämä tästä. Hetki ja päivä kerrallaan. Kävin apteekissa eilen, mutta en saanut vielä leponexia. Sitä lääkettä ei ollut vielä uusittu. Käyn tämän viikon lopulla uudestaan apteekissa.
Sitten sitä varmasti saa taas. Nyt on myös neljälle kuukadelle karpalokapseleita. Ei tarvitse ihan heti hakea lisää niitä. Kesälle ja syksylle riittää. Olin eilen tosi väsynyt niin vietin kotona illan. Nukuin taas sohvalla viime yön. Siinä on vaan niin hyvä nukkua. Olo on muutenkin nyt ollut normaali. Mutta on kova ikävä vanhempia ja poikaystävää. Soitan äidille joka päivä. Siitä on nyt tullut tapa mikä piristää paljon kun soittaa. Tietää että kaikki on hyvin äidillä ja isällä.
Menisin heti kotiin jos vain pystyisi. Korona on muuttanut elämää aika paljon. Mutta. Onneksi mä totun aika nopeasti kaikkeen mitä tulee.
Ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Nyt mä en mieti yhtään tulevaisuutta. Vaan keskityn tähän hetkeen ja päivään.
Ulkona taas paistaa aurinko. Eilen oli ihanan lämmin päivä.
Olin ulkoilemassa eilen iltapäivällä. Piristi mieltä. Menen ehkä taas lenkille tänään illalla. Kaupassa pitäisi myös käydä.
Tänään on hyvin aikaa siivouksien jälkeen. Huomenna on taas perjantai. Tämä viikko on mennyt nopeasti. No ihan hyvä että aika menee äkkiä. Mutta nyt musiikkia soimaan ja siivoilemaan. Aloitan imuroimalla. Pyykit vien hetken päästä. Saa lakanat pestyä.
Sekä muut vaatteet. Toivon että tänään on hyvä päivä!