Viimeiset kyyneleet valuvat pitkin poskia. Olen surkea ja tuomittu elämään yksin. Yritän kumminkin vielä jatkaa, vaikka olisi pitänyt kohdata suurin pelkoni, ja kuolla. Vielä pohjalta aion ponnistaa, vaikka tämän vähän toivottomalta tuntuu. Kirjoittelen enää ilokseni kun en enää muusta iloa löydä. Seison reunalla, vaikka tiedän, että sieltä pitäisi poistua auringontielle.