IRC-Galleria

Ja kiire sen kun jatkuu minulla, nimittäin yritän saada kirjotuksen valmiiksi ennen Jyväskylään lähtöä, josta suuntaamme Joensuuhun kummisetäni tyttären rippijuhliin. Ja tällä näkymin tulen kotiin varmaankin 4.8, mutta siitä en ole ihan varma.

Ei voi oikeesti olla todellista, nimittäin enää 16 vihon sivua kopioimatta. Ja sitten tarkistus luku, jonka jälkeen ensimmäinnen osa Rosvot galaksissa ulos koneelta. Sitten vain lähettämään sitä. Ja jännityksellä odottamaan. Mitä otava pitää siitä? Toivottavasti se menee vain läpi.

Vihdoinkin kotona. Ja reissu tuntuu lievästi selässä. Kolme yötä autossa ja yks teltassa. Viiden hengen auto. Takapenkki oli koko ajan mun, mut silti olis ollut kivempaa nukkuu etupenkillä. Toisaalta kuh istu autos pitkää niih sit nukku,kirjotti,piirti,katseli maisemia ja leffoja kun oli kannettava dvd playredi mukana. Ja tietty tuli pelattua PSP:lläkin, vaik sitä peliä vedetään jo varmaan 8 kertaa läpi, ja alotin loppu matkalla 9 pahemmallatasolla aina vain. Sitten menin suoraan autosta kentälle tänään. Lähtö oli 14.40. Ja pelasin 20 bokia. Eli tasotus on nyt 24.0, ja se on hirveä. Toisaalta nyt on kesän tavote saavutettu. Ja se kyllä passaa, mutta golfkautta on vielä jäljellä. Eli mitä vain voi tapahtua. Sitten siihen auto reissuun. Eli Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja sieltä Tansan Legolandiin asti. Viiden päivän reissu, onneks jalat vetristy pelaamisessa. Käytiin katsastamassa Ruotsin fasaari ja Tansakan Legolandi. Legolandi ei ole todellakaan pelkile kakaroille, vaan kaiken ikäisille kun siellä voi ihailla leegoista tehtyjä juttuja. Siellä oli jopa pienoismalleje kaupungeista tehty legoista. Ja muutamat laitteetkin siellä katsastettiin, vaikka siellä oli jokaisessa laitteessa 20minuutin jonot. 4G leffa oli ihan kiitettävä. Sitten Ruotsin safarilla kuvasin autosta leijonaa kahenmetrin päästä ikkuna auki ja ne ei ollut todellakaan häkissä, vaan vapaina auton toisella puolella. Ei pelottanut, mut jännitti kylläkin. Sitten tulimme lähes samaa reittiä takaisin, vaikka faija olisi halunnut vielä käydä Saksan puolella, mutta siinä vaiheessa mä löin jarrua, koska mun oli päästävä "töihin". Oon nimittäin Golf raportteli Paloheinässä, eli henkilögallerin pitäjä www.Helsinkicitygolf.fi sivulla. Ja jos haluutte oikein lukea ne niih uutis kohdasta vain henkilögalleria esille. Ja sitten mä aloitan työt eli Rantasten pariskunta on jo haastateltu, eli nyt olisi tiivistyksen vuoro. Kuitenkin laitan teille kasiosasta pätkän näkyviin. Sit viel sivut on 15-16, vaikka oon sivulla 30.

Faija sitten toteutti uhkauksensa,nimittäin lähdimme eilisiltana kohti saaristoa,eli menimme Ahvenanmaan kautta lautoilla Ruotsiin ja sitten suunta olis kohti Tanskaa. Vanhemmat taas vaihteeks väittelee etuosassa kuh mä yritän rentoutua takapenkillä. Vajaat yöunet plus päikkärit autos kuh ajettiin melkein koko matka, mut lautat vähän autto etenemisessä. Mut nyh kuitenki lopetan kuh hätäratkasu oli faijan kännyläppäri. Eli viikko tien päällä. Ruotsin safarilla oon jo kumminkin käynyt.

Varsinaista menoa sitten olikin, vaik luvassa oli ihan tavallinen päivä, mutta silti faija sai päähänsä, että me lähetään käymään majakkasaarella. Ja reissu oli ihan ok, vaik tuulta olikin paljon. Sitten vast tulomatkalla tapasin erään tyypin, joka piti kovasti kirjotuksistani. Ja itsekkin sain antaa hänelle neuvoja. Ja se oli todella mukavaa, vaikka olenkin kirjoitellut fantasiaa vasta kolme vuotta, mutta kuitenkin vihdoinkin oon kotona ja luvassa on koneella kirjotus ja kasiosa sai uuden käänteen täysin, nimittäin lopputulos kaukaistuu vain kokoajan. Ihan kuin kävelis sokkelossa ja ei koskaan löytäisi ulos. Kuitenkin aion siirtyä toiseen sarjaan tämän osan jälkeen, koska mulla on yks uus idea ja yks vanha pitäis viimeistellä. Kaikke on tekemistä, mutta päivä kerrallaan pitää silti vain elää. Kuitenkin nyt laitan teille pätkän kakkos osan alusta, jossa M eli Midar haavoittuu pahasti seikkailtuaan tulevaisuudessa.

Pää varmaan on ihan sekasin, mut silti päätin jatkaa kasi on vika osa, mutta silti jokin jää vaivaamaan minua. Ehkä en sittenkään pysty lopettamaan, vaikka loppu olisi jo käsillä? Kuitenkin vielä jaksan elää, vaikka sekin tuntuu turhalta joskus kun minua jälleen sorretaan. No, toisaalta olen sitten tottuvainen kaikkeen, eli saa pilkata, mutta koskaan ei voi tietää mitä sanon vastaan. Olen ehkä herkkä, mutta silti niin tiukka kun olla voi. Selvä tämä peli ei ole koskaan, koska uskon, etten pääse kiusaajista eroon, nimittäin heitä tulee vain lisää tai sitten toisten kadotessa jotain tulee tilalle. Kuitenkin minä en sitten lannistu, vaik kuolema kolkuttaisi. Sen olen oppinut. Ja se olkoon aina mielessäni. Uskokaan vain pois, että olisin tappanut itseni jo monesti, jos en olisi ollut järkevä, nimittäin saatan ehkä masentua, mutta pahaa itselleni en tee, koska voin vain sen myöntää, että minä taidan vain pelätä kuolemaa. Ja uskon muitten pelkäävän sitä myös. He eivät ehkä uskalla sitä myöntää, mutta minä uskallan. Ja aion pitää kiinni nykyhetkestä. En vielä katso tulevaa ja vilkaisen vain menneeseen, jos sille on aihetta.

Vihdoinkin pois mökiltä, eli ei itikoita ainakaan vähään aikaan. Vois ehkä melkein tuulettaa, mut ei ihan viitti. Ja en oo hirveästi kirjotellut itseni mielest, vaik pääsin osaan8, josta tulee vika osa sen takaan. Ja sit kun se on ohi niih pitää jatkaa yhen toisen sarjan kirjottamista eli rosvot kalaksissa vaihtuu medaljongin kakkososan viimeistelyyn ja kolmannen tekoon. Kuitenkin mökil ei saanut kirjottaa koko aikaa, niih sit käytiin kalassa, uimassa, sukulaisten luona, toreilla/muissa kaupoissa ja sit vielä piirtelin ja laitan piirustuksia lähiaikoina nettiin, mut ensin kuvaa ja se on kasiosan ekalt aukeemalta.

Ókei satutin jalkani kentällä. Ehk lihas tärähti. Sit siivou hössäkkä kotona, joka ei todellakaan piristä kuh sisko ei osallistu, eli mul on kaikki homma. Sit mutsi meinas kieltää golfauksen, mut siihen en suostunut kuh se on yks niist harvoist asioista jotka tekee mut oikeesti iloseks. Ylihuomen mökille. Ihan toivotonta oikeesti, nimittäin koko perhe on vastaan mun harrastuksia. Ei näih, mut en voi lähteekää kuh lukio aikana kannattaa asuu kotona, vaika tää on ihan katasrofia. No yritän rentouttaa kirjottamalla, vaikka sekin pitäis lopettaa perheeni mielest. Ne saa luvan valittaa niin paljon kuh haluu, kosk mä en lopeta kirjottamista ennen kuh oon saanut kaiken oleellisen koneelle ja paperille.

Varsinainen päivä, siis meen golfaa ja saan ensimmäisellä ysillä 19bokia ja tokal ysillä 20bokia. Eli se tietää sitä et mun tasotus on nyh 24.8, joka on ihan mahdoton mielestäni. Ja kaiken lisäks meinas tul holari toisen ysin tokal väyläl, nimittäin pallo osu lippuun pompun kautta, no sain siit sit pirkun eli 2 lyönnin sisään par3:lla. Mut kuitenkin kirjotelma etenee kans hyvin. Ja sain itteni tyytyväisek ekast osast kuh kirjotin sen eritavalla puhtaaks, eli noudatin runkoa, mutta lisäsin omaatyyliäni sinne, eli se ei ole töks, vaan punainenlanka pysyy hyvin koos. Sit pääsen mökille lauantaina, jos oon varmaan puoltoisviikkoo ja siel on kyl jonkunlaiset sähköt, mut ei nettii, mut nou hätä, koska sielt löytyy tekemistä varmasti, vaik en ehk saa ottaa golfkamppeita mukaan. Sen sijaan kirjottamista ei kukaan kiellä :). Seitsemäs osa lähenee loppua ja kasi osan alotus on jo mieles, mut on mun pakko laittaa pätkä teille ekasta näkyviin. Ja se on sellanen pätkä, joka toivonmukaan julkastaan, sit kuh saan sen puhtaana tuottajalle.

Jes porukat ei oo himas. Sisko konsertissa ja vanhemmat muottoripyöräilemässä Ahvenanmaalla. Seuraavaan aamuun asti yksin. Kyl kelpaa, mut en tee mitään erikoista kuh ei viitti. Pitäis kai kirjottaa, mut käsin vaih koneella. Varmaankin käsin kuh en jaksais kehitellä parempia lauseita vihost. Eka osa oli niih huono et ihan hävettää kirjottaa sitä puhtaaks. Seitsemäs osa on ihan taivais, mut kyl paras ehk on viides osa kuh siin on vaihtokierre, mut viel on kesken paras juonenkäänne ikinä. Varsinaista fantasiaa, mut se oli kyl paras kuh kerroin yhelle hepulle sarjan juonen niih se vaan totes et kirjotan tyypillisestä naisesta komistusten keskellä. Ja kyl se taitaa pitää paikkansa osittain, nimittäin M on kyl nätti, mut komistuksista en oo varma, vaik kuvittelen hahmot päähäni kuh kirjotan. Eli päässä pyörii elokuva, jota kirjotan vain vihkoon, mutta loppua sille ei tunnu tulevan, vaan lisää koko ajan tapahtumia. Ja viel yks juttu, nimittäin golf on ihan mukavaa kuh isä ei huuda takana, vaik siihen pitäis vain tottua. Se on ehk viel mulle mahotonta, nimittäin oon jo kuunnellut golf huutoja siltä nelisen vuotta ja vasta nyt alkaa vasta kunnolla ottaa päähän. No kaiken mä kestän, vaik joskus masenttaa, mut sille on toinen syy, joka pysyy viel sisälläni, nimittäin siit ei ehkä kannata puhua kovin avoimesti. Sentään en satuta enää itseäni fyysisesti, mutta henkisesti kyllä. Ja välillä vähän heikottaa kun masennut on mennyt ohi, nimittäin se on vain pelkkää nestehukkaa, mut sille en voi mitään kun en pysty enempää juomaan.