IRC-Galleria

Sanotaanko näin, että ilta meni putkeen eilen. Se on minusta erinomainen kokki, ja aikomoinen kolli. Okeih tuli taas tota runoutta mukaan, mutta tuntui todellakin oikealta suudella häntä eilen. Ja sen jälkeen kun se oli kerran tehty niin sitä ei voinut olla toistamatta. En todellakaan pysynyt laskuissa mukana kun kuudelta alkoi tapahtua ja kymmenen jälkeen sitten lopeteltiin, mut ei me vielä niin pitkällä olla, vaikka siltä tää alkaa vaikuttaa. Voisin uskoa, että viimeistään seuraavana viikonloppuna me ollaan todellakin tulessa<3

Eilen oli varmasti tähän asti ihan päivä tai ainakin ilta mun elämässä, nimittäin tapasin ihanan miehen, ja meillä tais synkätä heti. Oon vieläkin ihan sekaisin eilisestä, ja tänään näen hänet<3
Me tutustuttiin tosin netissä, mutta onko sillä väliä kun hän vaikutti ainakin eilen todella mukavalta kun näin hänet eilen livenä. Tuntui jotenkin hyvältä olla hänen lähellään, ja en voinut koskaan uskoa, että joku voisi kehua minua niin paljon. No tota heti ekojen treffejen jälkeen yhes, ja tätä tunnetta ei voisi korvata mikään. <3 =)

Elämä aina vain jatkuu, viel pinnalla pysyn kevyesti. Ja mitä sil vanhalle kamul kävi, no me ollaan sovittu, et kamui ainakin viel ja se kyl mulle passaa

En oikeasti voi uskoo, et ryhdyin siihen asiaan. Okei otin yhteyttä yhteen kaveriin, jota olin nähnyt viimeksi kuus vuotta sitten. Ei siin viel kaikki, mut kaikkee ei edes kannata kertoo, nimittäin ensin toinen ampu yli ja toinen vain liittyi lopulta mukaan. Olihan se kivaa nähdä joku kuuden vuoden jälkeen, mut silti vähän kaduttaa, nojaa.
Pakko on mun tää kyl sanoo: Kestin kuus, mut jos ei niih sit kestän loputkin, vaik siitä voi tulla tuskaisempaa.

Viimeiset kyyneleet valuvat pitkin poskia. Olen surkea ja tuomittu elämään yksin. Yritän kumminkin vielä jatkaa, vaikka olisi pitänyt kohdata suurin pelkoni, ja kuolla. Vielä pohjalta aion ponnistaa, vaikka tämän vähän toivottomalta tuntuu. Kirjoittelen enää ilokseni kun en enää muusta iloa löydä. Seison reunalla, vaikka tiedän, että sieltä pitäisi poistua auringontielle.

Olin eilen luistelukouluohjaajan koulutuksessa Kaarinassa asti kuh Hesassa järjestettävä koulutus, jos mun sisko oli, oli täynä. Siel kyl mahtavaa vasta olikin. Ainakin mun mielest. Kuitenkin heräsin eilen 5.45, koska kävin suihkussa aamulla, ja minun piti olla Keravan jäähallilla viimeistään klo.9.00. Isäni lähti mua viemään, ja oli pelaamassa golfia sillä aikaa kuh olin kolutuksessa.
Sieltä sain paljon uusia ideoita luistelukouluun, jota tulen pitämään Ogelissa 3,5-8 -vuotiaille, sunnuntaisin, ja seuraavan viikon sunnuntaina on tutustumiskerta niille ihanille taaperoille=). Pitää vain olla luova ennen sitä tuntia, nimittäin pitäisi keksiä mukavaa tekemistä niille jäälle. Mul on jo yks idea, mut sen toteutus on ihan alkuvaiheissa.
Sitten eilen autossa sain uuden inspiraation, ja kirjoitin sinä iltana uutta kertomusta vähän yli neljä sivua (A5). Kuitenkin onnistuin tauossani, joka oli täyttä tuskaa minulle, kuh piti olla erossa fantasian kirjoittamisesta kolme päivää. Odotan vieläkin Otavalta vastausta kirjoitelmastani, joka oli vasta ensimmäinen osa Rosvot galaksista.
Silti voin vasta laittaa teille uudestani näkyviin kun olen kirjoittanut sitä ainakin 50 sivua, nimittäin vasta sitten ehkä voin jo tietää sen rungon.

Luokkalaiset on välil vähän jäljes ajatuksissa, mut muuten ne on todella mahtavia. Kaikki on todellakin ihania. Ja maikat on mukavii, jos vain ne kestäis meijän luokkaa. Ei ne sentään ole niin rasavillejä kuin mun edelliset luokkalaiset, kuh silloin sattui päähän joka toinen koulupäivä.

Tänään todellakin tehtiin ihmeitä, nimittäin olen kirjoittanut loppuun Rosvot galaksissa kahdeksannen osan. Oikein piti laskea päiviä ja sivuja. Eli 365 päivää ja 994 sivua kirjoitelmaa, johon mahtui kahdeksan osaa. Voin todellakin olla tyytyväinen itsestäni hetken. Ja alotan kirjottaa uutta aihetta 21.08.08, nimittäin välillä pitää levätäkin. Ja alkää välittäkö kirjoitusvirheistä, nimittäin minulla on todettu jo aikoja sitten olevan vaikealaatuinen lukihäiriö, vaikka pidän todella paljon kirjoittamisesta. Kaikkeen vain tottuu aikanaan. =) Oikeastaan olen kirjoittanyt koko höskän käsin, mutta kirjoitan vielä ne koneelle puhtaaksi koneelle, jotta välttyisin pahimmilta virheiltä.

Vielä tämä ja huominen jäljellä kesälomaa, kuitenkin lukio aloittaa, mutta kyllä se toinenkin alkaa jossain vaiheessa. Kaksoistutkinto kutsuu mua kohta, mutta vielä on lomaa jäljellä. Aika ei anna meille ikinä armoa, vaikka sitä joskus tarvitsisimme. Olen saanut koneelle tekstiä toisesta osasta 11 sivua, mutta vielä on noin 100 sivua kirjoittamatta. Ei se minulle haaste ole, vaikka se teistä kuulostaakin uskomattomalta.

Kävin viemässä sen kirjoitelman pari tuntia sitten postiin. Ja oon nyh ihan raukee kun menin rullaluistelemaan tunniksi sen jälkeen. Näin tulomatkalla pari vanhaa tyyppiä koulusta. Morjestin vain ja jatkoin matkaa. Ihana kylmä suisku pirisisti kumminkin kummasti. Ja oon varmaan hullu kun aloitin kitjoittamaan puhtaaksi Rosvot galaksissa 2. Tai oikeastaan sen oikea nimitys on, Rosvot galaksissa Suku. Tekis mieli mennä nukkuu, mut ei pysty kun ukki on tulos meille Kiteeltä asti. Ja silloin pitäs olla jalkeilla. Kuitenkin en oo ollut koskaan näin levollinen. Toisaalta tunnin lenkki rullaluistimilla takaa rauhallisen mieleni, nimittäin muuten olisi sellainen tunne, että olisi perhosia vatsassa, nimittäin odotan nyt vain Otavalta vastausta kirjoituksestani. :/