IRC-Galleria

Faija ei todellakaan haluu luovuttaa kuh mul pitäis olla tilaa "kasvaa". Voi juma sen kanssa, oon tehnyt testit aikoja sitten ja olin silloin henkisesti 33v tasolla. Sitten se sano, et jos mä olisin 30 ja se 40 niih sitten se kävis kuh mä olisin jo elänyh... Joo mua kyl nyh vituttaa, ja on pakko vietää taktinenlinja, nimittäin pitää sopii et nähään kerran viikos, et mä voin laittaa teko syyks et meen kamulle, nimittäin siitä faija ei voi tajuu. Sitten kuh oon 18 niih sit voidaan paljastaa, että ollaan vieläkin yhes, kuh silloin faijalla ei oo enään sananvaltaa, ja laki ei tuu vastaan. Siinä on nyh mun ainut keno, ei muuta vaihtoetoa nyh oo. Pitää vaan oottaa et nyh poikakaverini soittais, et saatais suunnitelma selvitettyä.

Se on kuultu jo liian monesti faijan suusta, että kyseessä on liian vanha mies mulle, ja siskokin alkaa olla huolissaan. On todellakin vaikeeta pitää itseäni kasassa kun faija sanoo asioita sen näköetäisyydeltä. Mun kyl pakko vain itelleni jauhaa, että ne on nyh todel väärässä. Teistä jotkut tietääkin millainen mun faija on kun se raivostuu, ja kun äiti on puoli hullu, niih siit ei voi ikinä seurata hyvää. Onneksi rakkaani on tukenani, ja todellakin olen nyt maassa. En voi edes hymyillä tai etsiä positiivisia asioita tästä, nimittäin sille ei ole todellakaan aihetta.

Faija:" Kavereita saatte olla, mutta ei yhtään enempää!!!"

Olen aina vihannut vanhempiani, ja nyt vihaan heitä entistä enemmän. En aio luovuttaa... Taistelen heidän mielipidettään vastaan, koska en ole koskaan ennen tuntenut näin suurta rakkautta, ja en todellakaan aio luopua siitä. Joten sanon jyrkästi vanhemmilleni EI, ja Petrille KYLLÄ sydämmeni pohjasta<3

Jaa, ei se ihan ollut sitä, että kolmaskerta toden sanoo, mutta kyl tää ilta oli silti aika ihmeellinen.
No tota ei mul ainakaan kylmä ollut, ja meil ei ollut todellakaan tylsää. Tos just tulin himaan ihanilta treffeiltä, ja faija sit tajus koko jutun. Ja joudun kertoo sille mun poikaystävästä. No heti se löi pyödälle, että mä oon viel alaikänen, joka on kyl täyttä faktaa. Mä vain sanoin tyynesti et iällä ei oo väliä, ja varsinkaan silloin kun kyse on rakkaudesta. No katotaa miten mun faija nyh sulattelee tän, mä ainakin toivon et se hyväksys sen, nimittäin me ollaan todellakin rakastuneita<3

Sanotaanko näin, että ilta meni putkeen eilen. Se on minusta erinomainen kokki, ja aikomoinen kolli. Okeih tuli taas tota runoutta mukaan, mutta tuntui todellakin oikealta suudella häntä eilen. Ja sen jälkeen kun se oli kerran tehty niin sitä ei voinut olla toistamatta. En todellakaan pysynyt laskuissa mukana kun kuudelta alkoi tapahtua ja kymmenen jälkeen sitten lopeteltiin, mut ei me vielä niin pitkällä olla, vaikka siltä tää alkaa vaikuttaa. Voisin uskoa, että viimeistään seuraavana viikonloppuna me ollaan todellakin tulessa<3

Eilen oli varmasti tähän asti ihan päivä tai ainakin ilta mun elämässä, nimittäin tapasin ihanan miehen, ja meillä tais synkätä heti. Oon vieläkin ihan sekaisin eilisestä, ja tänään näen hänet<3
Me tutustuttiin tosin netissä, mutta onko sillä väliä kun hän vaikutti ainakin eilen todella mukavalta kun näin hänet eilen livenä. Tuntui jotenkin hyvältä olla hänen lähellään, ja en voinut koskaan uskoa, että joku voisi kehua minua niin paljon. No tota heti ekojen treffejen jälkeen yhes, ja tätä tunnetta ei voisi korvata mikään. <3 =)

Elämä aina vain jatkuu, viel pinnalla pysyn kevyesti. Ja mitä sil vanhalle kamul kävi, no me ollaan sovittu, et kamui ainakin viel ja se kyl mulle passaa

En oikeasti voi uskoo, et ryhdyin siihen asiaan. Okei otin yhteyttä yhteen kaveriin, jota olin nähnyt viimeksi kuus vuotta sitten. Ei siin viel kaikki, mut kaikkee ei edes kannata kertoo, nimittäin ensin toinen ampu yli ja toinen vain liittyi lopulta mukaan. Olihan se kivaa nähdä joku kuuden vuoden jälkeen, mut silti vähän kaduttaa, nojaa.
Pakko on mun tää kyl sanoo: Kestin kuus, mut jos ei niih sit kestän loputkin, vaik siitä voi tulla tuskaisempaa.

Viimeiset kyyneleet valuvat pitkin poskia. Olen surkea ja tuomittu elämään yksin. Yritän kumminkin vielä jatkaa, vaikka olisi pitänyt kohdata suurin pelkoni, ja kuolla. Vielä pohjalta aion ponnistaa, vaikka tämän vähän toivottomalta tuntuu. Kirjoittelen enää ilokseni kun en enää muusta iloa löydä. Seison reunalla, vaikka tiedän, että sieltä pitäisi poistua auringontielle.

Olin eilen luistelukouluohjaajan koulutuksessa Kaarinassa asti kuh Hesassa järjestettävä koulutus, jos mun sisko oli, oli täynä. Siel kyl mahtavaa vasta olikin. Ainakin mun mielest. Kuitenkin heräsin eilen 5.45, koska kävin suihkussa aamulla, ja minun piti olla Keravan jäähallilla viimeistään klo.9.00. Isäni lähti mua viemään, ja oli pelaamassa golfia sillä aikaa kuh olin kolutuksessa.
Sieltä sain paljon uusia ideoita luistelukouluun, jota tulen pitämään Ogelissa 3,5-8 -vuotiaille, sunnuntaisin, ja seuraavan viikon sunnuntaina on tutustumiskerta niille ihanille taaperoille=). Pitää vain olla luova ennen sitä tuntia, nimittäin pitäisi keksiä mukavaa tekemistä niille jäälle. Mul on jo yks idea, mut sen toteutus on ihan alkuvaiheissa.
Sitten eilen autossa sain uuden inspiraation, ja kirjoitin sinä iltana uutta kertomusta vähän yli neljä sivua (A5). Kuitenkin onnistuin tauossani, joka oli täyttä tuskaa minulle, kuh piti olla erossa fantasian kirjoittamisesta kolme päivää. Odotan vieläkin Otavalta vastausta kirjoitelmastani, joka oli vasta ensimmäinen osa Rosvot galaksista.
Silti voin vasta laittaa teille uudestani näkyviin kun olen kirjoittanut sitä ainakin 50 sivua, nimittäin vasta sitten ehkä voin jo tietää sen rungon.

Luokkalaiset on välil vähän jäljes ajatuksissa, mut muuten ne on todella mahtavia. Kaikki on todellakin ihania. Ja maikat on mukavii, jos vain ne kestäis meijän luokkaa. Ei ne sentään ole niin rasavillejä kuin mun edelliset luokkalaiset, kuh silloin sattui päähän joka toinen koulupäivä.