IRC-Galleria

Tekemässäni työssä on se iso etu, ettei siinä tarvitse ajatella mitään työhön liittyvää, vaan voi tuumailla mitä lystää. Olen joitakin hetkiä käyttänyt edellisessä aiheessani, olkiukoissa.

Alan taipua sille kannalle, ettei useinkaan olkiukon rakentaminen ole tahallista tai aina edes tiedostettua. Joillakin saattaa olla tarve yrittää olla hyvä ihminen, joka edustaa kaikkea hyvää. Siis hyvyyden ruumiillistuma. Tämä luonnostaankin vaatii vastaansa pahan, sillä ilman pahaa ei voi olla hyvää. Ja koska helpostikaan ei löydy mitään tarpeeksi pahaa, tai ainakaan sellaista pahaa jota ei pidä hyvyyden aatteen mukaisesti suvaita, täytyy rakentaa oikeanlainen pahaa edustava olkinukke. Tällaista vastaan on helppo sotia, sillä ensinnäkään todellista vihollista ei ole olemassa, toisaalta taas olkiukko on niin ruma ja haiseva, ettei juuri kukaan halua tahrata itseään osallistumalla olkiukkokeskusteluihin. Omiin olkiukkoihin uskominen ja niitä vastaan taisteleminen hyvyyden ruumiillistumana tietenkin antaa tyydytystä siinä missä mikä tahansa muukin fantasia. Keskusteluihin ne eivät sen sijaan tuo mitään hyvää, eikä ole miellyttävää keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät elä tässä maailmassa.