Ei ole harvinaista, että jotkut haluavat painottaa Israelin ja palestiinalaisten konfliktien kuolonuhrien määrän suhdetta. Niin kävi taas jonkun galleriakommentoijan toimesta.
Tuodaan esiin nyt pari tosiasiaa. Hamas, jolla on vahva palestiinalaisten tuki, on ampunut viimeisimmän aselevon aikana vähintään 4000 rakettia Israeliin kohteenaan siviiliasutus. Se, että siviilienkin lahtaamisessakaan toiminta ei ole ollut kovin tehokasta ja on aiheuttanut jopa suoria omia siviilitappioita, ei tee tästä sodankäynnistä siviilejä vastaan lainkaan hyväksyttävämpää. 4000 rakettia. Aselevon aikana. Nyt aselevon päätyttyä rakettien ampuminen rajan yli kiihtymässä rajusti, eikä Israelilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin iskeä rakettien ampujia vastaan riittävällä voimalla. Vai olisiko pitänyt odottaa niin kauan, että omia siviilejä on kuollut riittävästi enemmän kuin palestiinalaisuhreja on vuosien saatossa tullut, ja sitten vasta vastata tuleen?
Israelia on syytetty liiasta voimankäytöstä. Reilusti suurin osa palestiinalaisuhreista on ollut Hamasin taistelijoita, välittämättä siitä, että näiden muhamettilaisten miesten uljas ja rohkea taistelutapa onkin ollut sotia käyttäen naisia ja lapsia ihmiskilpinä. Jos Israel ja israelilaiset olisivat halunneet, he olisivat mattopommittaneet koko Gazan yhdeksi soramontuksi. Tai vaihtoehtoisesti käyttäneet ydinasetta. Kyse on ollut siitä, ettei tällaiseen toimintaan ole ollut tahtoa. Vastapuolta keinojen järeydessä sen sijaan ei sido halu vaan kyky. Onneksi.