Viime viikolla Venäjä hyökkäsi pieneen naapurimaahansa, Georgiaan. Venäjän peruste hyökkäykselle oli se, että se marssitti "rauhan panssarivaununsa" maahan suojellakseen kansalaistensa oikeuksia. Siis Goergiassa asuvien ihmisten oikeuksia, joille Venäjä on myöntänyt kansalaisuutensa. Tänään Venäjä uhkasi Baltian maita ja Puolaa vakavista seurauksista sen johdosta, että nämä maat kritisoivat suvereenin naapurimaan osittaista miehittämistä ja halua hallita naapurimaitaan.
Tätä sotaa on verrattu Talvisotaan, eikä suotta. Yhtymäkohtia sotien alkamisilla on niin paljon, että enemmän päänvaivaa on siitä, jos yrittää löytää eroavaisuuksia. Tämä sota koskettaa Suomea myös tässä hetkessä. Maassamme on alati kasvava venäläisvähemmistö ja venäjän kielen virallistamista suomen ja ruotsin rinnalle on esitetty. Venäjän kielen virallinen asema olisi omiaan kiihdyttämään idästä tulevaa muuttovirtaa.
Olisi ensiarvoisen tärkeää nostaa julkiseen keskusteluun venäläisvähemmistön kasvu muutenkin kuin mökkikauppoja ajatellen. Rantojemme myyminen naapurimaalaisille on toki huolestuttavaa, mutta vielä isompi asia on vähemmistön kasvu sinällään. Jossakin vaiheessa tulee vastaan se raja, jonka jälkeen Venäjä on kiinnostunut ajamaan väkensä asiaa myös maassamme. Aiemmin Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan naapurimaihinsa poliittisella painostuksella, esimerkiksi Viron patsaskiistassa. Nyt Venäjä on osoittanut, että se on valmis hyökkäämään taistelupanssarivaunuilla ja rynnäkköhävittäjillä rauhanturvaoperaation nimissä, kansalaistensa etua ajamaan.
Kai kaikki muistavat, että Suomi on verorahoilla rakentanut aivan lähiaikoinakin Venäjälle infrastruktuuria, esimerkiksi jätehuoltojärjestelmiä? Viimeisin Suomen ympäristöministeriön kohde siellä on Sosnovoyi Borin jätevesijärjestelmä, josta päätös tehtiin juuri sodan alla. Tokihan meidän pienen Suomen asukkaiden pitää työllämme ja verorahoillamme tällaiset kustantaa, jotta idän karhulla olisi varaa kalliiseen sodankäyntiin pieniä naapurimaitaan vastaan.