IRC-Galleria

olipas ilta... huh, huh!!! kiitokset kaikille mukana olleille! kauniita muistoja jäi! (ihme ja kumma)

terve tyttö syntyi klo14.07. 3170g ja 50cm.

vaimo nousi viideltä. supistusväli n. 10min. lähdetään osastolle... toinen raukka niin kipeänä...

jotkin asiat vain aavistaa. vaimoni oli kylässä ystävättärensä luona ja kun yritin soittaa hänelle, ei puhelin ollut päällä. yritettyäni soittaa ystävättärellensä, oli hänenkin korvanjatke kiinni. soitto synnytysosastolle paljasti aavistukseni oikeaksi! rva Huoponen oli siis hakeutunut erotuspaikalle! kätilön ja lääkärin tutkailut olivat tuottaneet informaatiota sen verran että isälle kerrottiin kohdunsuun olevan pehmennyt ja parisen senttiä auki. medisiinarit lähettivät mamman kuitenkin kotiin odottamaan lapsiveden tuloa. asumme nääs samalla paikkakunnalla kuin sairaala sisaitsee ja näin ollen pääsemme aika pikaisesti takaisin lasarettiin h- hetken koittaessa. mummut on hälytetty ja kavereita informoitu mahdollisista varpajaisista. ei muuten ole ihan yksinkertainen juttu valmistautua synnytykseen, kun on muksuja muutenkin tupa puolillaan. eli sukulaiset näyttelevät sangen isoa osaa koko näytelmässä!!! on tämä sellaista tyyntä myrskyn edellä, niinkuin on tapana sanoa... jänskättää vähän...!

mahtavaa miten hyvien kavereiden kanssa saa loihdittua lämminhenkisen illan jonka yleisökin voi aistia. olimme juhlistamassa firmarockin 3. sijaa ac willisiassa. paikalle oli saapunut koko ac/ws orkesteri eli aki, sami, eki, frank, pekka ja allekirjoittanut. minkäänlaista biisilistaa emme tehneet vaan jammailimme mitä mieleen juolahti ja se taisi upota aikasta hyvin yleisöön. tarjoilu pelasi ja piti huolen siitä että aika moni jätkistä oli keikan päätyttyä petikunnossa. enkä nyt tarkoita mitään seksuaalista. :) erittäin lämminhenkinen ja hauska ilta! kiitos kaikille paikalla olleille!!!

olipas ratkiriemukas uudenvuodenaatto vessanpytyn kanssa. päivä alkoi mukavasti ripuloidessa. päivän mittaan suolistoni paiskoi pihalle koostumukseltaan erilaisia eritteitä. viiden aikaan kävin tyttäreni kanssa ostamassa apteekista juomaa kyseiseen vaivaan. ei auttanut. kahdeksalta se sitten alkoi. nimittäin norjan kielen intensiivinen lausuntaharjoitus joka kestikin sitten tovin. oloani ei helpottanut naapuritalossamme olleet bileet jotka jatkuivat pitkälle yöhön. kuinka ajattelematonta nuoriso nykyään onkaan. parvekkeen ovi selällään, sisältä kuuluu helvetillinen jumputus joka täyttää koko pihan ja nuoriso ampuu raketteja käsistään ja huutaa suoraa huutoa! järkyttäviä idiootteja. nyt joku pikkusieluinen sanoo että onko tuo nyt kerran vuodessa paha jos vähän juhlii...? ON SE, jos ei oteta muita huomioon. juhlia voi paljon pienemmälläkin volyymillä. taloyhtiössämme nimittäin asuu paljon perheitä jossa on pieniä lapsia! asiasta täytyy muistuttaa kyseisiä henkilöitä, muuten sama meno jatkuu tulevaisuudessa.

mitähän pahaa ne aatami eeva touhusivat paratiisissa, kun niitä rankaistiin oksennustaudilla...!? liekkö mitään niin vistoa tautia kuin kyseinen vaiva! pari yötä sitten oksensi vanhempi tyttäreni ja viimeyön nuorempi! on todella työlästä henkisesti katsoa ja kuunnella kun pieni lapsi ensimmäistä kertaa sairastaa oksennustautia. kaikki se epätietoisuus mitä tapahtuu oikein paistaa esiin lapsesta ja pahinta on se ettei asialle voi yksinkertaisesti tehdä mitään muuta kuin yrittää lohduttaa toista ja tyynnytellä. ja useinhan kun lapset on sairastellut taudin ikäänkuin alta pois, niin vanhemmat jatkaa... sitä odotellessa, hyvää yötä!

yök! pelkkä ajatuskin kaikesta mitää pitää tehdä lähiaikoina saa minut voimaan pahoin. asian sisällöstä en viitsi blogissa kertoa, mutta eiköhän pointti tullut selväksi. olen joutunut kaivelemaan menneisyyteni lokeroita eikä se ole ollut kovin helppoa. luulin jo käsitelleeni asiat, mutta huomasin vain siirtäneeni niitä syrjään erilaisilla verukkeilla. minkä taakseen jättää sen edestään löytää, piti siis taas paikkansa. ja kaiken sen lokeroiden puhdistuksen lisäksi pitäis vielä jaksaa hoitaa päiväduuni kunnialla läpi...

r.i.p. Pauli Matti Juhani Leskinen

jaahas! kaksi aivan loistavaa iltaa takana. voisi melkein sanoa että olen väsynyt mutta onnellinen. on ilo tehdä töitä kun kaikki osa-alueet natsaavat saumattomasti yhteen, ainakin melkein. perjantai-illan bändinä oli loistava bändi nimeltään JOKU PAIKALLINEN BÄNDI! eli Heme, Posti ja kumppanit... loistavia tyyppejä joiden meininkiä on ilo katsella ja kuunnella. kun bändillä on hauskaa, on kaikilla hauskaa. (vanha viidakon sanonta) eli fiilis tarttuu henkilökuntaankin. lauantain bändi oli nimeltään, SCENERY CHANNEL, eli Lankisen mikko ja kumpp. loistavaa proge/pop/rock/metal musaa... omia biisejä ja nykyisin myös muutamia covereita! (coveria ei jätetä) :D laittakaapa nimi mieleen!!!! nyt olen väsynyt ja onnellinen ja paria kaljaa vaille valmis sänkyyn...