IRC-Galleria

työvuoro 12-04. vi...taa jo valmiiksi. ilta kyllä menee putkeen, mut päivällä on ravit ja se vetää sellaisia idiootteja puoleensa että huh,huh... kaikki s..tanan potunviljelijät provinsseista tulee kaupunkiin kehumaan omaa erinomaisuuttaan ja siinä sivussa vetävät sellaiset kontrahumalat että heikoimpia hirvittää sitä katsella! eurooppalaiset juomatavat ovat yhtäkuin: eurokossu pohjiksi ja baarissa toinen... sääliksi käy näiden velikultien vaimoja, jotka otsa hiessä saavat kammeta näitä toistasataakiloisia möhömahoja autonovesta sisään ja kuunnella uskomattoman sekavia tarinoita päivän kulusta koko automatkan ajan takaisin provinssiin. illalla luojan kiitos saapuu sitten normaalit ihmiset viettämään iltaa ja kuuntelemaan bändiä, kun päivälliset potuntervaajat jo kuorsata röhnöttävät peräkammareissaan.

näin pakkasten aikaan tulee usein käytyä keskustelua miesten pitkistä kalsareista. satuin kuulemaan erään valtakunnallisen radiokanavan naistoimittajan kommentit kyseisestä vaatekappaleesta. hänen mukaansa pahempia seksintappajia ei olekkaan. jäin pohtimaan asiaa tarkemmin... korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö näillä leveysasteilla ole jo säänkin puolesta suotavaa käyttää pitkiksiä? vai voiko joku tosissaan väittää tarkenevansa esim. pelkillä farkuilla yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa!!? on täysin omaa tyhmyyttä olla käyttämättä pitkiksiä moisella kelillä, varsinkin kun nykyajan materiaalit ovat niin ohuita ja kuitenkin lämpöä eristäviä, etteivät ne enää pullistele ja pursoile joka kohdasta! suomalaisen miehen sperma on tutkitusti huippulaatua ja se on mielestäni valveutuneiden ja viisaiden suomalaisten miesten ja pitkien kalsareiden ansiota. joten suomen naiset! lopettakaa turhamaisuudessa rypeminen ja suokaa meidän miesten ylpeinä kantaa noita vaatekappaleita!!! kiitos!!!

olin viimeyön töissä. mitään kummempaa ei koko iltana tapahtunut, paitsi että sain mielenkiintoisen työtarjouksen jota täytyy vakavasti alkaa harkitsemaan kunhan asia aktualisoituu. no aikaa miettiä on vielä muutama kuukausi. otsikko johdatteleekin seuraavaan aiheeseen. yritin eilen illalla/yöllä saada ravintolapäällikköämme langanpäähän kysyäkseni tulevista työvuoroista. työvuorolistamme on nimittäin edesvastuuttomassa tilassa. merkatut vuorot nimittäin loppuivat eiliseen, joten näin ollen en tiedä täytyisikö minun lähteä töihin vai ei! asiaa ei helpota tietoisuus siitä että sekä ravintolapäällikkömme, että omistajamme ei vastaa puhelimeen... ilmeisesti minun on lähdettävä käymään tarkastamassa tilanne, mikä ei välttämättä ole toivelistani ensimmäinen teko... matkaa nimittäin kertyy ihan automatkan verran ja bensa on suhteellisen kallista näin köyhän baarimikon lompakolle. morjens!!!

menimme mummun kanssa hakemaan pappaa oysista. lekuri oli nimittäin sitä mieltä että hänen on aika lähteä kotia. epäilin medisiinarin päätöstä, mutta niinhän minä aina. pappa sai mukaansa "käsilaukun" eli kusipussin, joka poistetaan vasta ens viikolla. olen joutunut itsekkin kantamaan moista laitosta ja voin sanoa että se on yksi vi..umaisimmista härveleistä mitä ihmiseen voi kiinnittää... viimeksi herätessäni nukutuksesta, ensimmäiset sanani olivat: pois tuo katetri ja ÄKKIÄ!!! sen lisäksi että se on luonnottoman tuntuinen, se on myös todella viston näköinen. tunnen suunnatonta kauhua nähdessäni kyseisen vempaimen esim. sairaalassa käydessäni. siis miettikää nyt että joku tunkee sellaisen puikon sisään vehkeeseen... AIJAIJAIIII!!! no se siitä! eilinen kalakeiton keittäminen ei onnistunut, koska unohdin ostaa tilliä. niinpä palatessamme sairaalareissulta kävimme ostamassa kyseistä yrttiä. nyt keittohommiin...

sussu-täti oli meillä yötä. mistä tulikin mieleeni tapaus viimeyönä... katsottuani benny hill show:n, raahauduin yläkerran makuukammareita kohti mielessäni ajatus viileästä tyynystä ja peitosta. (tiedätte kai sen ihanan tunteen kun menee peiton alle ja kaikki on vielä viileää ja oma ruumiinlämpö alkaa pikkuhiljaa lämmittää paikkoja.) no sainpahan pettyä karvaasti. sussu ja vanhempi tyttäreni milka olivat vaimoni lisäksi valloittaneet tuon rakkautemme kehdon... hätisteltyäni kuokkavieraat matkoihinsa ja kirottuani vielä mielessäni katalat sängynvalloittajat, painoin pääni tyynylle ja annoin unen tulla. heräsin aamulla kun sussu kömpi viereeni nukkumaan. sain itsekin vielä hetkeksi unen päästä kiinni ja noin tunnin päästä heräsin uudestaan. katseltuani hetken nukkuvaa sängynvalloittajaa, nousin ja kömmin alakertaan. vaimoni tuijotti joka-aamuiseen tapaansa television latinosaippuasarjaa vauvamme nukkuessa hänen vierellään sohvalla. muristuani hyvät huomenet ja tupistuani jotain kahvinkeitosta, istahdin sohvalle. vaimoni ymmärsi yskän ja paineli keittiöön ja kohta huoneistomme valtasikin kahvin ihana tuoksu. juotuani kahvit, haukattuani aamupalaa ja touhuttuani hetken nyt jo heränneen vauvamme kanssa, painelimme yläkertaan herättämään sussua. liekkö mikään niin ihanaa kuin herätä vauvan jokelteluun ja tutkivaan kosketteluun. eipä sussukaan pahakseen pannut kyseisiä toimenpiteitä, vaan hetken venyteltyään ja touhuttuaan vauvan kanssa, nousi uuteen päivään hyvillä mielin. kellon käydessä melkein yhtä tuli anoppini hakemaan sussua. melkein samalla ovenavauksella lähdimme mekin kohti vaimoni mummolaa, hakeaksemme mummun kyytiin sairaalareissua varten. vaimoni pappa on nimittäin toipilaana oysissa ja me luonnollisesti matkalla häntä katsomaan. tallessa oli pappa ja suhteellisen pirteässä kunnossa vaikka leikkausarvet vielä vaivasivat ja aiheuttivat kipua. lasaretista lähdettyämme kävimme varaamassa minulle ajan hierojalle ja veimme mummun kotia. viiden aikoihin vein perheen synttärikemuihin ja suunnistin hierottavaksi. (tässä vaiheessa täytyy kertoa että olin viime viikon sairaslomalla, niska-hartia-selkäkipujen vuoksi.) hierojani osottautui päteväksi ammatinharjoittajaksi alallaan! reilun tunnin hieronnan ja venytysten jälkeen ajelin raukeana kotikuntaani kohti. nappasin perheen kyytiin ja piipahdin vielä kaupassa hakemassa kalakeitto tarpeet. saavuttuamme kotipihaan totesimme vaimoni kanssa unohtaneemme kotiavaimet sisälle, joten eikun kännykkä käteen ja soitto isännöitsijälle! noin puolen tunnin ja kahdenkymmenenviideneuron laskun jälkeen pääsimme viimein sisälle. näin päätän raporttini täältä jumalan silmien alta (lestadiolaispitäjä oulunsalon) ja siirryn sohvalle köllimään... hyvää yötä!

lauantai-ilta vierähti surrealistisessa krapulaolotilassa. gang bang oli keikalla meillä ja meno oli hurriganesmainen. tein vain välttämättömimmät siivoukset ja ajelin kotiin nukkumaan. viiden tunnin unien jälkeen suunnistin takaisin baarille. olo oli kuitenkin jo huomattavasti parempi kuin eilen, joten päivästä kehkeytyi varsin aikaansaapa.

heräsin unessani siihen että ystäväni tappoi itsensä, enkä voinut estää häntä. oliko uneni totta vai ei? soitin samille herättyäni painajaisestani joka oli enemmän kuin todentuntuinen. hän yritti vakuutella minulle että näin vain painajaista. silti minusta tuntuu että kaikki ei ole niinkuin pitäisi! tekikö mieleni minulle tepposet, vai olenko oikeasti tulossa hulluksi? uni jonka näin oli liian todentuntuinen. toivottavasti se oli vain uni, eikä enne tai tositapahtuma...

on se vaan kumma että se kielletty hedelmä on se kaikkein maukkain. viittaan tässä aloittamaani viinalakkoon. jo pelkkä ajatus siitä että saisi ottaa kaljan ja viskin, saa veden herahtamaan kielelle. ajoittain tekee niin paljon olutta mieli, että oikein sattuu... 400e on kuitenkin iso raha hävitä. täytynee siis tyytyä alkoholittomaan olueen, mikä mielestäni lähentelee maultaan tiskivettä! ykkösolutkin olisi jo sopivan maukasta, mutta kun se pirulainen lasketaan jo alkoholijuomaksi. poikasena kävimme kavereiden kanssa ostamassa maitotilille korit ykköstä mieheen, joita sitten urheasti kiskoimme välivainion puistoissa. kyllähän siitä humalaan tuli, mutta oksennushan sellaisesta määrästä juotavaa sitten kuitenkin lensi. eipä tulisi näin aikuisiällä mieleen ryhtyä moiseen urakkaan...

pari päivää on vierähtänyt kirjoittamatta, kun on ollut niin paljon ajateltavaa. ystäväni vuosien takaa oli lähettänyt kirjeen toiselle ystävälleni ja tuo kirje jäi vaivaamaan mieltäni. en kerro teille kirjeen sisällöstä enkä kyseisestä henkilöstä, koska aihe on liian kipeä ja arka. olen pari päivää miettinyt mitä kirjoittaisin hänelle. sain nimittäin hänen osoitteensa ystävältäni. elämä riepottelee meitä välillä liiankin kanssa. toisia enemmän, toisia vähemmän. mitä meistä muistetaan? hyvät vai pahat tekomme? jokainen meistä tekee virheitä. toiset isompiakin... on vaikeaa olla tuomitsematta joitakin ihmisten tekemiä hirveyksiä! mutta onko meidän tehtävämme tuomita? itse haluaisin ajatella niin että, ei ole pakko hyväksyä eikä ymmärtääkään kaikkea mitä ihmiset tekee, mutta tuomitseminen on isommissa käsissä, enkä nyt tarkoita maallisia tuomioistuimia... itse olen kuitenkin päättänyt olla tuomitsematta ystäväni tekemiä hirveyksiä. hän säilyköön ystävänäni. olen hyvin surullinen hänen kohtalostaan. hän joutuu elämään tekemiensä hirveyksien kanssa loppuelämänsä. mutta olen päättänyt tukea häntä, jos hän joskus apuani ja tukeani tarvitsee.

heräsin melkoiseen mekkalaan kun 10kk tyttäreni teki ääntämisharjoituksia. tekstiä tuli kovaa ja korkealta, joskaan en saanut sanoista selvää, mikä ei hänen ikäisen kohdalla ehkä vielä olekaan oleellista... no ensijärkytyksestä selvittyäni ja varmistuttua siitä että todella olin hereillä kömmin alakertaan jäsenet kankeina ja silmät rähmässä. vanhuuden ensioireet ilmeisesti ovat alkaneet, koska portaiden kapuaminen alas alkaa olla vuosi vuodelta kankeampaa touhua. nivelet ikäänkuin täytyy herätellä toimintaan. tässä vaiheessa on mainittava eräs seikka jonka olen huomannut lähiaikoina. ennen tarvitsin pannullisen kahvia ennenkuin minua saattoi turvallisesti puhutella. nyt kiduttaessani itseäni viinalakolla, olen huomannut tulevani toimeen ilman kyseistä huumetta. ilmeisesti elimistöni ei enää tarvitse tuota oivaa käynnistysainetta vaan energiaa on varastossa elimistössäni, koskapa viina ei ole sitä enää polttamassa... kenties olen väärässä, mutta siltä minusta nyt kuitenkin tuntuu. monta muutakin kummallista seikkaa olen havainnut kehossani muuttuneen ja henkinen vire on noussut huomattavasti. ihmisen joka on taipuvainen masentumaan kaamosaikaan, kannattaisi pysyä erossa väkijuomista ainakin kyseisenä aikana. näin kroppa ja polla saavat levähtää ja kerätä voimia tulevaan kesään... :D toki on hetkiä jolloin viinaa tekee mieli niin että sattuu, mutta nuo hetket ovat ohimeneviä viimeistään silloin kun näkee tyyppien tyhjentävän vatsalaukkunsa sisältöä ravintolan edustalla! olen muuten lanseeranut uuden sanan tuurijuoposta. -kohtuuton kohtuukäyttäjä- sana ei kalskahda korvaan niin pahasti kuin edeltäjänsä. ravintolahenkilökunta mielletään usein koviksi viinanottajiksi. toki heitäkin joukossa on, niinkuin joka ammattikunnassa, mutta ihmiset eivät useinkaan tule ajatelleeksi nähdessään iloisen seurueen kulkevan kaupungilla su-ma iltana, että me jumalauta teemme töitä silloin kun "normaali-ihmiset" oksentavat ravintolan pisoaariin! huomenta kaikille!!!!