IRC-Galleria

Viimeisen vuoden aikana yllättävän moni ympyrä sulkeutuu/sulkeutui elämässäsi. Kiihtyvällä tahdilla siten, että huomenna suljen niistä suurimman. Ja kuitenkin, huomaan olevani taas alussa. En ollenkaan ole palannut taaksepäin, vaan jo uudella ympyrällä.

Huhtikuussa tuntui suunnattoman pitkältä ajalta olla vielä vuosi samoissa ympyröissä. Ja nyt, olenkin jo jättämässä kaiken taakseni. Siltä se tuntuu, vaikken olekaan muuta jättämässä kuin henkisesti tämän 5,5 vuotta kestäneen vaiheen. Aion asua samassa kodissa ja nähdä samoja kavereita.

Luulin olevani valmis lääkäri, kun kerran valmistun. On varsin hämmästyttävää tajuta, että tässähän sitä ollaan vasta tien alussa. Kuusi vuotta yliopistossa oli vain varustautumista tälle tielle, jota on kuljettava omillaan, mutta yhdessä toisten lääkäreiden, hoitajien, potilaiden ja omaisten kanssa.

4 vuotta sitten valmistelin elämäni ensimmäistä matkaa kehitysmaahan, tuolloin Intiaan. Kaksi vuotta sitten valmistelin vaihtoon lähtöä ja toista matkaani kehitysmaahan, Malawiin. Nyt, jo kolmannella kerralla paperisodat ovat tuttuja ja vanha stressi ja uuden odotus kuplivat sisälläni. Sama rata, uusi kehä.

Huomenna on lääkiksen viimeinen päivä ja ensi viikolla lähden kolmen viikon matkalle USAan. Vaikea uskoa että toiveet ovat toteutumassa viimeinkin. Salaisesti toivoin, että reissuja tulisi lisääkin ja tuntuu niitä tulevankin ropisemalla. Äiti opetti minua nuorena: "Ole varovainen siinä, mitä toivot, toiveilla on taipumus toteutua."