IRC-Galleria

Yllattaen en paase facebookkiin joten ilmoittelen elonmerkeista taalla. Lentomatkat sujuivat hyvin ja loydettiin perille suitsukkeentuoksuiseen hostelliin. Helvetin kylma on, ja suomalaisena on jotenkin mahdoton ymmartaa sita, etta sisalla on yhta kylma kuin ulkona. Meilla kun paasee aina sisalle lampimaan, no matter paljonko ulkona on pakkasta. Onneksi otin Villen makuupussin mukaan!

Istuskelen tassa coretex-takki paalla sisalla ja aion menna pian nukkumaan paivaunet. Kello on 7 tuntia vahemman kuin Suomessa, mutta tuo 30 tunnin matkustaminen vei taas mehut, vaikka lentokoneessa saikin nukuttua.

Maanantaina mennaan tutustumaan paikalliseen laaketieteelliseen tiedekuntaan ja siita sitten lahtee kaytannon jakso...

Toivottavasti siella on lamminta ja kesaista!

Outoa olla lomalla ja sivistyneessa maassa! Kauhea elamysahky ja asken jouduttiin valtavaan homobaariin. Sai ainakin olla rauhassa =)

Viimeisen vuoden aikana yllättävän moni ympyrä sulkeutuu/sulkeutui elämässäsi. Kiihtyvällä tahdilla siten, että huomenna suljen niistä suurimman. Ja kuitenkin, huomaan olevani taas alussa. En ollenkaan ole palannut taaksepäin, vaan jo uudella ympyrällä.

Huhtikuussa tuntui suunnattoman pitkältä ajalta olla vielä vuosi samoissa ympyröissä. Ja nyt, olenkin jo jättämässä kaiken taakseni. Siltä se tuntuu, vaikken olekaan muuta jättämässä kuin henkisesti tämän 5,5 vuotta kestäneen vaiheen. Aion asua samassa kodissa ja nähdä samoja kavereita.

Luulin olevani valmis lääkäri, kun kerran valmistun. On varsin hämmästyttävää tajuta, että tässähän sitä ollaan vasta tien alussa. Kuusi vuotta yliopistossa oli vain varustautumista tälle tielle, jota on kuljettava omillaan, mutta yhdessä toisten lääkäreiden, hoitajien, potilaiden ja omaisten kanssa.

4 vuotta sitten valmistelin elämäni ensimmäistä matkaa kehitysmaahan, tuolloin Intiaan. Kaksi vuotta sitten valmistelin vaihtoon lähtöä ja toista matkaani kehitysmaahan, Malawiin. Nyt, jo kolmannella kerralla paperisodat ovat tuttuja ja vanha stressi ja uuden odotus kuplivat sisälläni. Sama rata, uusi kehä.

Huomenna on lääkiksen viimeinen päivä ja ensi viikolla lähden kolmen viikon matkalle USAan. Vaikea uskoa että toiveet ovat toteutumassa viimeinkin. Salaisesti toivoin, että reissuja tulisi lisääkin ja tuntuu niitä tulevankin ropisemalla. Äiti opetti minua nuorena: "Ole varovainen siinä, mitä toivot, toiveilla on taipumus toteutua."

En tajua, miksi teen näin paljon töitä.. Enkä myöskään, miten kaverit pystyy tekemään vielä enemmän. Tänään lähdin kesken bodypumpin päivystämään 15 tunniksi koulupäivän päälle, eikä jaksanut edes vituttaa. Äiti vaan sanoi, että ole onnellinen, että on töitä... Juu, olen onnellinen kaikista 47 tunnista, jotka teen tällä viikolla koulun päälle.

Haluun kanssa urheilla, nähdä kavereita, käydä vähän ulkona iltaisi ja nukkua säännöllisiä yöunia.

Odotan niiiiin sitä, että voi tehdä 37,5 tuntia viikossa. Pitää vapaapäiviä. Ei tarvi opiskella ja jännittää tenttejä. Eikä miettiä, ostaako halvempaa vai kalliimpaa kaurapuuroa.

Haluan valmistua.

... Ja sitten on koulut paketissa ja lento lähtee.

Tätä on odotettu. Viikonlopuksi metsään ystävien kanssa. Vaelletaan, saunotaan ja jutustellaan kynttilänvalossa eräkämpällä. Sitä ennen lähden tästä ylennysjuhlaan. Tästä mimmistä tehdään kersantti huomenna.

Muutoinkin, olen jotenkin tosi onnellinen.

Mitään ihmeellistä ei sinänsä ole tapahtunut, mutta aloin vaan tykätä elämästäni. ( - siis ainahan mulle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista) Kiirettä pitää mutta mitä sitten? Ilmeisesti kestän ihan hyvin sitäkin.

Tällaisten hyvien päivien voimalla jaksaa pitkään noita vähän paskempia aikoja.

Kävin taas hieronnassa kitumassa... Mulla on järkyttävän kipeet takareidet, etureidet, sääret ja pohkeet. Nii, ja perse. Muita ei tunnissa oikein ehtinyt hieroa. Ei auta. Tiedossa lähitulevaisuudessa paljon venyttelyä ja lisää au au.

En ollut eilen töissä! Enkä tänään, ainakaan vielä. Koulussa tietysti olin sekä eilen että tänään. Mut olen saanut duunattua kouluesitelmiä ja hääsuunnitelmia etiäppäin. En mä ehkä ihan täysi rappiokandi tai maailman paskin kaaso ole... =)

Lähdin eilen kuitenkin keikalle, vaikka olin luvannut itselleni rauhallisen koti-illan. Oli se sen arvoista, vaikka taas vihasin itseäni, kun yritin harjoittelussa pysyä hereillä piirtelemällä tatuaatiosuunnitelmia paperille niin, ettei asiakkaat huomaa.

Nii ja se, joka väittää että hieronta on jotain hemmottelua niin voi repiä päänsä p:stä. Sattuu ihan sairaasti. Pakko sinne on mennä, kun takareidet on vetäneet niin jumiin, ettei venyttely enää auta.

Nyt suihkuun ja mekkoa päälle. Tapojeni vastaisesti lähden pikkujoulua viettämään auton kanssa...

Tänään on se päivä, jolla olen stressannut ja ahdistellut jo useamman kuukauden ja viime yönäkin varmaan kolmeen saakka. Olen siis ekaa kertaa kaasona ja se on ihanaa ja yhtä aikaa kamalaa =) Asiat ovat sillä tavoin järjestyksessä, että on jo hyvä wfiilis, kun vaan kaikki lähtee käyntiin.

Kivaa Kivaa.

Onpahan taas ollut sairaan raskas viikko. Ihan kaikilla tavoilla. Matkustin tuossa pe-la vuorokauden sisään Seinäjoki-Ilmajoki-Kurikka- Tampereen tanssitreenit- Helsinki -Espoo- Lohja. Tulipahan sekin reissu tehtyä.

Maanantaina ja perjantaina vedettiin tanssitreeneissä todelliset kunnonkohotustreenit, viivajuoksua, polvennostojuoksua, punnerruksia, kyykkyjä jne. Ei riitä kunto vielä kisoihin, mut on tässä puoli vuotta aikaa. Mut mä pääsin tuplapiruetin! Spagaatistakin puutttuu enää n. 10-15 cm molemmin puolin, spiraalia en ole uskaltanut kokeilla...

Sain viimeinkin ikkunalaudat tasoitettua ja maalattua! Ihan omin pikku kätösin. Tuli hienot, niin paljon paremmat kuin vanha likanen kivibetoni. Matotkin ovat tulleet, joten tästähän alkaa viimeinkin tulla viihtyisä koti. Hyvin hitaasti mutta varmasti on tätäkin proggista viety eteenpäin. Voisi loppua usko, ellei tuntisi mua ja pitkäjännitteisyyttäni.

Tänään onkin normi sunnuntai, yö vierähti viihteellä ja tänään siivoillaan, viimeistellään remppa ja tehdään kaikki(?!) rästiinjääneet kouluhommat ja kokousmuistiot. Miten ihanaa.