Kasteessa tyttö sai nimekseen Että Elikkä Laamanen. Jälkeenpäin pappi puolustautui selittämällä, että niitä sanoja äiti siinä tilanteessa kaiken aikaa hoki.
-Että elikkä siis ootas hetki, äiti oli vastannut papin kysymykseen, mikä lapselle nimeksi.
Aika kului ja Että Elikkä varttui. Ennen pitkää tätä sanomattoman kaunista liinatukkaista tyttöä alkoi piirittää useampikin nuorimies. Heistä muuan ujo, pitkänhuiskea naapuripihan poika sai Ettältä osakseen aivan erityistä huomiota. Lempihän siinä leimahti, ja pian kuului hääkellojen kumu. Sulhanen oli nimeltään Niinku Tota Holopainen. Sama pappi oli näet kastanut sekä Niinkun että Ettän, niin kuin arvata saattaakin.
Esikoinen syntyi vuosi häiden jälkeen, ja luontevana pidettiin että sekä Ettän että myös Niinkun kastanut pappi kastaisi myös tämään pienokaisen. Jälkeenpäin vanhemmat vakuuttivat kaikille sukulaisille, että vakaa tarkoitus oli kyllä ollut antaa lapselle nimeksi Priscilla Penelopessica Jadetar Holopainen. Mutta papin tiedustellessa äidiltä nimeä, tämä havahtui syvistä mietteistään ja hihkaisi ristiäisväelle:
-Kamoon hei, elikkä niinku tota että nyt ruvetaan antamaan muksulle nimeä!
Siinä oltiin kyllä kaikilla tahoilla vilpittömästi yhtä mieltä, että Kamoon Hei Holopainen oli kaunis lapsi.
Eikä hän suinkaan jäänyt vanhempiensa ainokaiseksi. Vuoden, parin välein syntyivät - ja kastettiin sen saman papin avustuksella - toinen toistaan suloisemmat sisarukset Jess-Jess, Ou Shit ja Tiätsä Kuule.
Perhe ei olisi voinut olla enää onnellisempi. Ahdastahan kerrostalokolmiossa alkoi jo olla, mutta minkäänlaista ylimääräistä äreyttä ei äidin äänessä kuulunut hänen komentaessaan lapsiaan:
-Kamoon hei Tiätsä Kuule Ou Shit Jess elikkä tota kaikki siis niinku totanoin niin nyt heti tänne!
Mutta perheen ristiäispappi painiskeli syvissä tunnontuskissa. Hän päätti, että jos Holopaisen perheeseen vielä syntyisi lapsi, se saisi taatusti huolella mietityn, vanhempien hyväksi harkitseman nimen.
Ja niin kävi, että vielä kerran Holopaiselle kokoonnuttiin ristiäisiin. Äitikin oli visusti päättänyt, että tällä kertaa lapsen nimi olisi vakaan harkinnan tulos. Niinpä Että Elikkä kirjoitti varmuuden vuoksi lapsen koko nimen - Emilia Jennicarola Poqahontas Tähtituuli Holopainen - lautasliinaan, josta sen voisi sitten vaivihkaa luntata kastetilaisuudessa.
Valitettavasti lautasliina putosi kuitenkin juuri ratkaisevalla hetkellä kastemaljaan.
Kaikki olivat silti jälkeenpäin liikuttavan yksimielisiä siitä, että Emilia Vittuliina Perkele Holopainen oli harvinaisen suloinen lapsi.