IRC-Galleria

miks on helpompaa vihaa ku rakastaa
ihmiset mielummin SATUTTAA ku parantaa
ihmiset mielummi varastaa ku antaa
tavottelee PELKÄSTÄÄ omaa etuaan vaa

MIELET MYRKYTTYY ku puhtaat vedet
täällä tuhotaa sademetsät ja meret
usko hyvään HAJOO niinku ydinperheet
pysähtykää hetkeks etteks oo jo kylliks tehneet

on monta huonoo roolimallii, nolla hyvää
jos haluutte et lapset kärsii, olkaa hyvä
en haluu uskoo et maailma on vaa kylmä
en haluu uskoo ETTEI IHMISIL OO SYDÄNT

kaikki alkaa yksilön YHESTÄ teosta
me ollaa muurahaisii yhestä keosta
kaikki kantaa korren ni koko keko kasvaa
kaks hyvää tekoo yhtä huonoo tekoo vastaa

miks me eletää ITSEKKYYDEN varjos
miks me unohdetaa ihmisyyden arvo
miksei me voida ees hetkeks pysähtyy
miksei voida muistaa mitä on YSTÄVYYS

Ville: Mä oon tosi ylpee et sä oot kasvattanu tissit ja et sul on peppu ja et sä oot mun.

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan

Lennä laulu sinne missä siintää satumaa
sinne missä mua rakas odottaa
lennä laulu sinne lailla linnun liitävän
kerro että aatoksissain on vain yksin hän. //



Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien. //



Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
saat kulkea rajalla ajattomuuden.
Olet kimallustähden,olet pilven lento
olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa vaan luoksemme saavut,
jokaisen tummuvan illan myötä
toivotat meille hyvää yötä. //


Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.

Ymmärrän sen
tää tarinamme kaunis on
voima pienen kosketuksen
on välillämme suunnaton
ikuisesti sinun niin
minuun on kirjoitettu
sellaista ei voisi pyyhkiä pois

Rakkautein on tulivuori pohjaton
kun tuot kädet ympärillein
mun purkautua pakko on
rinnassamme virtaava
ikuinen laava hehkuu
huulemme hellyyttä janoavat

Mä tahdon sinut
kuulut mun vierellein
vie sinä minut
vie koko rakkautein
on puhe tosi
tässä ja ainiaan

En oo koskaan uskonu selityksiin,
enkä niitä myöskään kaipaa.
Se on kato niin, et tää muija ei tarvii heikkoo lenkkii,
siks voit rauhas olla jotain, mikä on feikkii. //

Mut hei, ei tää oo helppoo mullekaan.
Mä en vaan pysty sanomaan,
mikä mieltä painaa.

Näin suru saapuu hiljaa, se tulee, leikkaa viljaa
Eikä tiedä milloinkaan, kuka meistä kutsutaan vuorollaan, ei kohtaloaan
Kuin helmi, kyynel kiiltää ja suru mieltäs viiltää
Mitään ennalleen en saa, voin vain olla, ymmärtää, lohduttaa yön valvottamaa