IRC-Galleria

Tällä kertaa se oli Michael Monroe. Lyhyesti kerrottuna juttu meni näin; maanantaina kun tulin koulusta ja katoin pöydältä oliko mulle tullu postia. Kyllä vain, kirje, jossa oli mun osotteen lisäks tähtileima jossa luki "Michael" . Ajattelin että voi herran jumala ja revin hiuksiani ja pyörähdin kauhuissani ympäri. Sitten avasin kirjeen, sen sisällä oli Hanoi Rocks- kortti jossa luki jotakin tämmöstä: "Hey Sanna! Luv & rock !" Ja sit siin oli pari sydäntä ja pentagrammia, ja sit Miken nimmari. Semmonen ihan jumalaton onnentunne iski muhun ja aloin itkeen ja täriseen. Enkä itkeny mitenkään sillain että nyyh nyyh, vaan ihan kunnolla you know; byäää!!
Ja koska mun polvet petti alta, hengailin kyykyssä sitten siinä.. No, mun isosisko kuuli mut, ja tuli hieman huolestuneena kysyyn mikä mulla on. Itkemisen vuoks en tietenkään voinu kertoo, vaan annoin kortin isosiskolleni. Ja se sano " Voi Sanna" .. ja " Rauhotu.." jms..
Pahoitteluni tästä isosiskolleni, joka joutui kokemaan kamalan välikohtauksen. Anteeksi.
Lievästi sanottuna itse yllätyin reaktiostani. Pari kyyneltä olisin ymmärtänyt, mutta tommonen kohtaus.. uuu.. mä olisin voinu saada sydänkohtauksen.
Semmosta mun elämään kuuluu..
Mutta sitten tiistaina, mulle tuli matikan kokeen aikana ihan simpukan paha olo, ja se ylty kun seisoin (en matikan kokeen aikana, vaan sen jälkeen). Olipa kamalaa. Siinäkin polvet meinas mennä alta. Viimeset 3 tuntia sitten nukuin terkkarin huoneessa. Enkä jääny mistään paitsi.
Kun pääsin kotiin ja sain syötyä ja raikasta ilmaa, olo parani. Syöminen parantaa mut aina.




Mitä mä tastä opin; en enää ikinä halua mulle ihan pirun rakkailta ihmisiltä kirjeitä, ja mun pitää muistaa syödä noin 5 min. välein.