Meillä oli tänään ja eilen saksalainen olevainen kylässä :D suomeksi: saksalainen vaihto-oppilas, 16 vuotta, vierailee vuoden. Sain kunnian olla sen eka kaveri suomesta.
Meillä oli kehittävä ilta tänää poikien kanssa. Pojat toi kortit meille ja pelattiin niillä ja pojat sitten laski meidän äidin kanssa leikkiä. Keskustelu päätyi jotenkin pokekorttien vaihtamisesta ja huijaamisesta pikkulapsilta OP:n ja Henrin adoptoimisesta meille kautta tähän;
OP: Vaihakko multa yhen Hauntterin sitte?
Äiti: Mitä? Hamsterin?
Karo: Äiti jo ihan mielissään "vitsi pääsee tosta marsusta eroon"
Äiti: Joo! Vaihappa tuo marsu pois. Se on yhen kortin arvonen. Kanin saa kahella kortilla ja koiran viidellä kortilla.
OP: Juu otanpa tosta ton marsun mukaa. Kahentoista aikaa soitan sitte "Jumalauta ku tämä marsu ei vaikene, mitä mää teen?"
Äiti: Laitat sen rintojen väliin
Marsu tosiaan hiljenee tosta :D
Oli tosi hyvä keskustelu sillon.. ei sen huumoriarvo oo ehkä sitten huipus kyl.
Sitten mietittiin että jos opetetaan saksalaiselle vähän suomea:
- Kokkoo koko kokko Kokko.
- "Koko kokkoko?"
- Koko kokko
Sanoi että on liian pitkä :D
Mut juu aivastus valtaa mielen. Istun täällä tyytyväisenä Mikon huppari päällä minkä se jätti tänne ^^ nyt tää on kyllä mun huppari.. Pikku varas olen