Ystävänpäivä oli ja meni!
Minulla on erittäin lahjottu olo. Sain enemmän haleja kuin koko elämässäni (eli ehkä 9 kpl). Meillä oli koulussa halisyrämmet.
Päivä oli kerrassaan mahtava. Käytävillä suunnilleen hypittiin kaulaan. Sain haleja sellaisiltakin, joita en edes tunne. Ja päivän kruunasi se, että sain ilmapallon kaupungilla. Lahjoitin sen kyllä Riistalle, mutta ei se mitään. Se oli kiva ilmapallo.
Huomenna värjään varmaan hiukset. Saa nähdä mikä sotku tästä nyt tulee. Kirsun ja Vihtin päästän hiuksieni kimppuun. En selviä hengissä. Tämä olkoon siis samalla muistokirjoitus ^^
Ja tässä on täytettä:
Kaikki teot näkyvät kaiken edellä
valheen, totuuden siivellä peitellä
Kohtaus ei ole sen arvoinen
ei ole sinun sielusi puolikas palanen
Silmäsi ovat sokeat
ja korvasi muokattu kuulemaan puolet
Kasvojesi lihasten
ainaiseen hymyyn kun kuolet
Tuulen totuuksia ei kukaan kuule
Sielunpeilin silmäsi kuolevan luulet
Maailma onkin vain tyhjä kuori
Sielujen elämää itsellesi huoli
On se niin mahtavaa, kun luokka on luokkaretkellä! Meillä on luokassa seitsemän oppilasta (tai jotain sinnepäin). Ei ole koskaan ollut rauhallisempaa. Paitsi ala-asteella. Meillä oli 31 oppilasta luokassa, mutta sitten flunssan takia meillä oli luokassa 9. Rauhallisuuden tyyssia. Minun ääneni jopa kuuluu nykyään jos puhun Viitille.
Äipeni tilasi joululahjaksi (en ole saanut sitä vielä) minulle hiuskuituja. Laitan niistä itselleni uudet hiukset. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Kaikki kaikkoavat ympäriltä heti kun laitan ne päähän. Paitsi Kirsu ehkä, Kirsi tykkää ! *fanfaarit*
Jatkuu sitten joskus .. .
Tulipa muuten aika sekava kokonaisuus. Pieniä paloja sieltä täältä. Ei se mit. Näin hyvä. Kukaan ei tiedä musta kaikkea ^^