Bussista kun astuimme ulos, selvinä ainakin minä ja j-1, muistaakseni, päästiin itse alueelle. Täytyy sanoa varsin laaja alue. Aluksi näin vain murto-osan alueesta ja sanoin siinä että onpas iso paikka. No kun kävelimme syvemmälle leirintäalueelle niin alkoi jo tajunta repeillä. Helvetti alkoi jo väsyä tavaroiden kanteluun ja siinä kun pälyillään kirjaimia millä aluella ollaan niin, joops, siinä oli ihmettelemistä. Olisikohan about 2km halkaisijaltaan koko leirintä alue, joten sitä kun tuli rampattua muutamaan otteeseen, niin tuli kyllä ainakin käveltyä paljon. Minulle tapahtumassa ei ollut kovin montaa bändiä jota kunnolla fanittaisin mutta tuli sitä muutaman keikka katsottua. Iron Maiden jäi väliin mutta enköhän ole sen jo pari kertaa nähnyt. Toisaalta olisi ollut kiva nähdä se yleisö. Ei meinaan paljoa jäänyt leirintäaulueelle. Muutama sammunut juoppo ja pari vihaista lokkia.
Helvetti kun olis puujalat tai kolme metriä pidempi niin olis saanut kunnolla kuvia yleisön keskeltä. Olihan ihan julmetusti porukkaa. Varmaan tulee tota hoettua paljon, mutta kun sitä vaan oli ihan vitusti.
Kerran käveltiin yleisön keskellä ja yks turvamies nukkui jonkun toisen hemmon vieressä. No eipä kait ne turvamiehetkään aina jaksa :D
Muutamalla keikalla siel oli sellaisia saksalaisia sikoja jotka kylpivät mudassa. Oli siis hetki sitten satanut vettä, itse asiassa juuri silloin kun kävimme kaupungilla kaupassa ja sitä vettä tuli ku esterin perseestä. No pojat, sakemannit kait, näyttivät myös kuin olisivat ryömineet toistensa perseestä. Oli nähtävästi hauskaa mitä minä en ymmärrä. Ja suomalaiset muka outoja. Vaikka toisaalta tuli kyllä nähtyä jotain sellaista jolla luulis ettei suomikaan voi ylpeillä. Muna toisen suussa mielestäni ei ole ylpeyden aihe, jos molemmat ovat karvaisia miehiä. Ettei nyt vaan olis vähän ruotsalaista verta joillakin.
Ensimmäisenä päivänä tosiaan paloin niin Wackenissa että sulat päähän, olen intiaani. Kotona saunassa käytyäni löysin helminauhan kaulaltani jota en muista ostaneeni. Aurinko porotti kyllä ihan kiukulla. Ekan päivän jälkeen jo melkein näytin intiaanilta, kun jouduin hiiviskelemään varjoissa ja auringossa mieli teki jo huutaa. Varjot pois, kirves käteen ja sulat päähän niin siinä on sellainen harvinainen intiaani suoraan suomesta jota saksalaisetkin saisivat ihmetellä. Keksin sateenvarjon ostaa aika pian ja sain vähän varjoa siitä mutta olo oli jo hyvin tuskallista. Ja kun oli tullu dokattua niin monta päivää putkeen, ei se viinakaan maistunut ihan niin ihanalta. Muuten olisin vetänyt sellaiset perseet että seuraavana päivänä olisin varmaan ollut yks vitun iso helmi kun olisin sammunut kuuman auringon alle. Vesikellot kyllä vähän saikäytti kotipuolella.
Vaikea sanoa mikä oli paras keikka tuolla, kun tosiaan niitä minun bändejä ei montaa ollut. Bodomi jytisi niin kovin siinä lähellä, että mietin että sydän varmaan hyppää kohta rinnasta. Useimmat bändit vaan puhalsi pehmeästi housuja, mutta kristus nuo jotkut paukutti. Nightwishinkin olen aikaisemmin nähnyt mutta en uudella laulajalla. Kait se lauloi ihan ok mut mielummin minä Tarjan tissejä olisin zoomaillut. Sonata Arctica jäi tavallaan väliin. Jätettiin se laulaja halkomaan nenänsä kanssa basarin tuulta lavalle ja mentiin sinne toiselle alueelle syömään. Hyvinhän sieltäkin näkyi jotain ja musiikki nyt kuuluu pitkälle. Soilworks heitti sen 'Wall Of Deathin' ja näytti ihan hyvältä siellä ruudulla se Braveheart meininki. En olisi kyllä halunnut silloin olla vitun pihalla viinasta ja untamona jäädä siihen tyhjään kohtaan. Olis varmaan paskat plörähtänyt housuun kun aluks miettii että - tulipahan tilaa ja sit yks kaks - vittu nehän tulee päin. Siinä rytinässä olis kyllä edellis päivän döönerit räjähtänyt kuin kuiva ruuti pöksyille ja olis varmaan täytynyt hypätä siihen kuralammikkoon ihan vaan säästyäkseni pahimmalta häpeältä. Toisaalta ei olis ollut vaihtohousuja joten olis kait täytynyt katella viereisen leirin toimintaa ja kävellä loppu festari sukka munissa.
Viimeisenä päivänä en ajatellut juomaan mutta taisin ratketa ryyppäämään. Se kun se kirottu aurinko laskee niin olo helpottuu. Olo oli kun Draculalla. Taisin pötköttää mun "arkussa" muutenkin puolet päivästä vaikka se olikin sellainen sauna. Jos teltta oli sauna niin minä kiuas. Tuntui kuin iholla olisi palanut pienet liekit koko ajan, joten ihoa kuumotti kyllä kovasti. Vettä kun olisi heittänyt päälle olisin varmaan räjähtänyt savuna ilmaan. Onneksi viimeisenä päivänä iltaa kohti oli pilvistä joten pystyin ryömiä ulos teltasta raikkaaseen ilmaan.
Eipä siinä paljoa muuta. Olihan sielä ihan kelpo väkeä, mutta riitti siellä sellaistakin herrasmiehiä että kun katsoo omaa elämää, niin ei tartte hävetä nyt sit kuitenkaan - oikeastaan mitään.
Ja sunnuntaina lähtee - hyvin, todella outo matka takaisin suomeen.